Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Praha : Tietoa Tšekistä

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Praha

Hellichova 1, 11800 Prague 1, The Czech Republic
Puh. +420-2511 77251, S-posti: sanomat.pra@formin.fi
Česky | Suomi | English | Svenska | facebook
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Tshekki

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
SuomiTshekin tasavalta (kirjoitussuositus.: Tšekin tasavalta)Tshekki (kirjoitussuositus: Tšekki)
RuotsiTjeckiska republikenTjeckien
EnglantiCzech RepublicCzechia
TshekkiČeská republika Česko (puhekieltä)
Saksa Tschechische RepublikTschechien
RanskaRépublique tchéqueTchéquie

Itsenäistyminen

Itsenäistynyt nykymuodossaan Tshekkoslovakian jakauduttua 1. tammikuuta 1993.

Kansallispäivä

Itsenäisen Tshekkoslovakian valtion perustamisen päivä 28. lokakuuta 1918.

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: Tshekki kuuluu Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen (CET = UTC+1).

Talvisin: Kello on tunti vähemmän kuin Suomessa, ympäri vuoden.

Pinta-ala

78 866 km²

Väkiluku

10 513 209 (30.9.2012, Tshekin tilastovirasto)

Pääkaupunki

Suomeksi: Praha

Omalla kielellä: Praha

Diplomaattisuhteet

1. tammikuuta 1993. Diplomaattisuhteet Tshekkoslovakiaan 5. syyskuuta 1927 (Suomi myönsi agrementin Tshekkoslovakian Varsovan-lähettiläälle) ja uudelleen 8. toukokuuta 1947 (Suomi myönsi agrementin Tshekkoslovakian Helsingin-lähettiläälle).

Suomi tunnustanut

1. tammikuuta 1993

Tunnustanut Suomen

Tshekkoslovakia tunnusti Suomen 15. heinäkuuta 1920.

Suomen edustautuminen

Suomen edustautuminen: Tshekki

Edustautuminen Suomessa

Edustautuminen: Tshekki

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Tshekki on parlamentaarinen tasavalta ja maan perustuslaki tuli voimaan Tshekkoslovakian jakauduttua 1. tammikuuta 1993. Vuoteen 2013 mennessä perustuslakia on muutettu seitsemän kertaa.

 

Perustuslain keskeisimpiä ajatuksia ovat kansalaisten vapauksien ja oikeuksien kunnioittaminen, demokraattinen hallintotapa sekä oikeusvaltion periaatteet. Perustuslaissa painotetaan myös kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien sekä kansalaisyhteiskunnan merkitystä.

 

Perustuslain mukaan Tshekin poliittisen järjestelmän perustana on vallan kolmijako: lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan selkeä erottaminen toisistaan.

 

Lainsäädäntövalta maassa kuuluu kaksikamariselle parlamentille. Edustajainhuone (Poslanecká sněmovna) on ylähuonetta, senaattia (Senát), merkittävämpi. Lainsäädäntö saa alkunsa ja hyväksytään edustajainhuoneessa, kun taas senaatilla on lähinnä arvioiva ja tasapainottava tehtävä.

 

Toimeenpanovallan jakavat pääministerin johtama hallitus sekä valtionpäämies, presidentti. Hallitus on korkein toimeenpanovaltaa käyttävä toimielin ja se on suoraan vastuussa edustajainhuoneelle. Presidentin valtaoikeudet ovat laajemmat kuin esimerkiksi Suomessa. 

 

Tuomiovallan piiriin kuuluvat yleiset tuomioistuimet ja perustuslakituomioistuin (Ústavní soud), jonka tehtävänä on valvoa perustuslain noudattamista.

 

Aluehallinnon tasolla maa jakautuu 14 lääniin (kraj), joiden tehtäviin kuuluvat muun muassa opetustoimeen, terveydenhoitoon, teiden kunnossapitoon, kulttuurilaitoksiin, ympäristöpolitiikkaan sekä aluesuunnitteluun kuuluvat asiat. Lisäksi läänit  hallinnoivat myös Euroopan unionin (EU) rakennerahaston kautta ohjattavia tukia.

 

Läänien asioista päättävät vaaleilla valitut aluevaltuustot, jotka puolestaan valitsevat läänin kuvernöörin (hejtman) ja aluehallituksen.

 

Läänit jakautuvat kuntiin. Näistä suurimmat ovat statukseltaan "kuntia, joilla on laajennettu toimivalta".

 

Tietyissä yhteyksissä käytetään yhä vanhaa hallinnollista jakoa piirikuntiin (okres).

 

 

Valtionpäämies

Valtionpäämies on presidentti, jonka valitsi vuoteen 2013 asti parlamentin molempien kamareiden yhteisistunto. Vuonna 2012 hyväksyttiin perustuslain muutos siirtymisestä suoriin presidentinvaaleihin tammikuussa 2013 pidettävissä vaaleissa. Ne voittanut Miloš Zeman aloitti presidenttikautensa 8. maaliskuuta 2013. Presidentin toimikauden pituus on viisi vuotta. Perustuslaki rajoittaa presidentin peräkkäiset toimikaudet kahteen.

 

Tshekkoslovakian liittovaltion aikaiset presidentin laajat valtaoikeudet jaettiin Tshekin perustuslaissa suurelta osin pääministerin ja parlamentin kesken. Presidentin merkittävin poliittinen valtaoikeus on valta nimittää ja vapauttaa tehtävistään pääministeri ja pääministerin ehdotuksesta myös muut hallituksen jäsenet. Presidentti nimittää lisäksi ylimpien tuomioistuinten puheenjohtajat, Tshekin keskuspankin johtokunnan jäsenet, suurlähettiläät sekä kenraalit. Perustuslakituomioistuin vahvistaa presidentin hyväksymät tuomioistuimen jäsenten nimitykset ja voi asettaa presidentin valtiopetossyytteeseen.

 

Presidentti hyväksyy neuvottelujen aloittamisen kansainvälisistä sopimuksista ja ratifioi ne. Hän joko hyväksyy parlamentin säätämät lait tai palauttaa ne - perustuslakia koskevia muutoksia lukuun ottamatta - kertaalleen parlamentille uusintakäsittelyyn. Eräissä rajoitetuissa tapauksissa presidentti voi myös hajottaa edustajainhuoneen. Presidentillä on myös laaja armahdusoikeus.

 

Presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö ja edustaa valtiota ulkoasioissa hallituksen ohella. Vaikka presidentin muodollinen ulkopoliittinen valta on rajallinen, on hänellä mahdollisuus merkittävään vaikutusvaltaan EU- sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

 

 

Tammikuussa 2013 pidetyt Tshekin ensimmäiset suorat, kahden kierroksen  presidentinvaalit herättivät maassa suurta kiinnostusta jo kauan etukäteen. Alun perin 11 ehdokkaasta hyväksyttiin ensimmäiselle kierrokselle yhdeksän, joista kaksi eniten ääniä saanutta pääsivät toiselle kierrokselle 25.-26. tammikuuta. Miloš Zeman voitti selvin numeroin (54,8 prosenttia, 2,7 miljoonaa ääntä) vastaehdokkaansa Karel Schwarzenbergin (45,2 prosenttia, 2,2 miljoonaa ääntä). 

 

Äänestysosallistuminen oli 1. kierroksella 61,3 prosenttia ja 2. kierroksella 59,1 prosenttia. Suora kansanvaali suosi sellaisia ehdokkaita, joita tuskin olisi valittu parlamentin suorittamassa valinnassa. Zeman kuului ennakkosuosikkeihin mielipidemittauksissa kaiken aikaa, ja hänen tukensa maassa oli laajaa. Schwarzenbergin tuki tuli erityisesti suuremmista kaupungeista ja nuoremmista ikäryhmistä.

Parlamentti

Perustuslain mukaan Tshekillä on kaksikamarinen parlamentti, joka muodostuu 200-jäsenisestä edustajainhuoneesta ja 81-jäsenisestä senaatista.

 

Kaikki lakiesitykset esitellään ensin edustajainhuoneessa. Normaali lainsäädäntö hyväksytään
yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Edustajainhuone on päätösvaltainen, kun 1/3 kansanedustajista on paikalla. Sekä presidentti että senaatti voivat joko hyväksyä lakiesitykset sellaisinaan tai palauttaa ne uudelleenkäsittelyä varten edustajainhuoneeseen, joka voi kumota senaatin tai presidentin veton vähintään 101 edustajan äänin.

 

Senaatin ehkä merkittävin valtaoikeus liittyy perustuslain muutoksiin, joihin tarvitaan 3/5 enemmistö molemmissa kamareissa. Senaatin suostumus tarvitaan aina myös valtion suvereniteetin kannalta keskeisimpiin päätöksiin, kuten kansainvälisten sopimusten ratifiointiin sekä Tshekin armeijan osallistumiseen kansainvälisiin sotilasoperaatioihin.

 

Senaatilla tai vähintään 17 senaattorin ryhmällä on lisäksi oikeus tarkistuttaa perustuslakituomioistuimessa tietyn lain tai säännöksen perustuslaillisuus.

 

Vaalijärjestelmä


Edustajainhuoneen vaaleissa on suhteellinen vaalitapa ja vaalit järjestetään joka neljäs vuosi. Vaaleissa käytetään niin sanottuja pitkiä listoja eli puolueet tai vaalilistan muodostavat ryhmittymät määrittävät ehdokkaidensa läpimenojärjestyksen. 

 

Äänestäjät valitsevat vaalipiiristään yhden vaalilistan mutta voivat halutessaan antaa myös henkilökohtaisen preferenssiäänen korkeintaan neljälle ehdokkaalle valitsemaltaan listalta. Ne ehdokkaat, jotka saavat vähintään viisi prosenttia koko vaalilistan saamista äänistä nousevat etusijalle ohi listan määrittämän järjestyksen. Mikäli useampi ehdokas täyttää tämän ehdon, niin saatujen preferenssiäänten määrä ratkaisee mandaattien jakojärjestyksen. Preferenssiäänillä on merkitystä, mikä oli havaittavissa vuoden 2010 vaaleissa.

 

Äänikynnys on yksittäisille puolueille viisi prosenttia, kahden puolueen muodostamille vaalilistoille 10 prosenttia ja kolmen puolueen vaaliliitoille 15 prosenttia.

 

Edustajainhuoneen vaalit järjestettiin viimeksi 25.- 26. lokakuuta 2013. Kyseessä oli ennenaikaiset parlamenttivaalit, jotka jouduttiin järjestämään, kun edustajainhuone oli elokuussa 2013 hajottanut itsensä ulospääsynä kesäkaudella syntyneestä sisäpoliittisesta kriisistä  

 

Senaatin jäsenet valitaan enemmistövaaleilla kuudeksi vuodeksi. Kolmannes senaattoreista valitaan kahden vuoden välein järjestettävässä täytevaalissa. Seuraava täytevaali järjestetään lokakuussa 2014 yhdessä aluevaalien kanssa.

 

Vaaleissa äänioikeutettuja ovat kaikki 18 vuotta täyttäneet Tshekin kansalaiset. Ennakkoäänestys ei ole käytössä, vaan myös ulkomailla äänestetään samoina päivinä. Äänestysaktiivisuus edustajainhuoneen vaaleissa on nyttemmin 60 prosentin luokkaa. Senaatin vaaleissa sekä aluevaaleissa äänestysprosentti on jäänyt 30–40 prosenttiin.

 

 

Parlamentin jäsenet


Parlamentin jäsenet

 

Edustajainhuoneen puhemies on Jan Hamáček (ČSSD) ja senaattia johtaa Milan Štěch (ČSSD). Puhemiehistön asema on parlamentin molemmissa kamareissa merkittävä.

 

Edustajainhuoneeseen voidaan valita 21 vuotta täyttänyt Tšekin kansalainen ja senaattorilta vaaditaan vähintään 40 vuoden ikä.

 

Naisten osuus parlamentin jäsenistä on ollut yleensä melko vähäinen: nykyisessä edustajainhuoneessa on 39 naisedustajaa. Parlamenttienvälisen liiton IPUn joulukuussa 2011 tekemässä maailmanlaajuisessa parlamenttien vertailussa Tšekki jäi naisten osuutta mitattaessa sijalle 56.

 

Naisten osuus vuonna 2014 valituista edustajainhuoneen jäsenistä on vain 19,50 prosenttia ja senaattoreista naisia on 17,3 prosenttia. Itsenäisen Tšekin tasavallan aikaisten 12 hallituksen (241) 257 jäsenestä on talveen 2014 mennessä ollut vain 26 naisia.

 

Äänestysaktiivisuus oli 59,48 prosenttia vuoden 2013 edustajainhuoneen vaaleissa. Uusia edustajia valittiin 111.

 

Edustajainhuoneen ja senaatin kokoonpano uuden istuntokauden alkaessa:

 

Edustajainhuone:

 

 

ČSSD

ODS

KSCM

KDU-ČSL

US-DEU

SZ

TOP09

VV

ANO

UPD

1998

74

63

24

20

19

-

-

-

-

-

2002

70

58

41

21

10

-

-

-

-

-

2006

74

81

26

13

-

6

-

-

-

-

2010

56

53

26

-

-

-

41

24

-

-

2014

50

16

33

14

-

-

26

-

47

14

 

 

Senaatti:

 

 

CSSD

ODS

KSCM

KDU-CSL

US-DEU

TOP09

Sit.

muut

1998

22

28

4

13

1

-

11

2

2000

14

22

3

18

4

-

18

2

2002

10

25

3

13

4

-

23

3

2004

6

35

2

12

3

-

19

4

2006

11

39

2

9

-

-

16

4

2008

23

33

3

6

-

-

13

3

2010

41

25

2

5

-

4

1

3

2012

45

15

5

9

-

5

2

-

 

 

Puolueet parlamentin edustajainhuoneessa 25- 26. lokakuuta 2013 pidettyjen vaalien jälkeen:

 

  • ČSSD Tšekin sosiaalidemokraattinen puolue (Česká strana sociálně demokratická)
  • ANO 2011  ”Tyytymättömien kansalaisten liike” ANO on miljardööri Andrej Babišin liberaali poliittinen liike (ANO = Akce nespokojených občanů)
  • KSČM Böömin ja Määrin kommunistinen puolue (Komunistická strana Čech a Moravy)
  • TOP 09 eurooppamielinen oikeistopuolue (Tradicie, odpovědnost, prosperita)
  • ODS Demokraattinen kansalaispuolue (Občanská demokratická strana), keskusta-oikeisto
  • UPD Populistinen oikeistopuolue (Úsvit přímé demokracie Tomia Okamury)
  • KDU-ČSL Kristillinen ja demokraattinen unioni – Tšekkoslovakian kansanpuolue (Křesťanská a demokratická unie – Československá strana lidová)

 

 

Parlamenttivaalit - prosenttiosuudet edustajainhuoneen vaaleissa (lähde: www.volby.cz)

 

 

ČSSD

ODS

KSCM

KDU-ČSL

muut

SZ

TOP09

VV

1996

26,44

29,62

10,33

8,08

25,60

-

-

-

1998

32,31

27,74

11,03

9,0

18,88

1,12

-

-

2002

30,20

24,47

18,51

14,27

10,14

2,36

-

-

2006

32,32

35,38

12,81

7,22

5,98

6,29

-

-

2010

28,0

26,5

13,0

4.39

-

2,48

20,5

12,0

 

Nykyisen parlamentin ulkopuolelle jääneet puolueet:

 

  • US-DEU Vapausliitto – demokraattinen unioni (Unie svobody - Demokratická unie), lakkautettu 1.1.2011
  • SZ Vihreiden puolue (Strana zelených)
  • SPOZ Kansalaisten oikeuksien puolue - zemanilaiset (Strana práv občanú - Zemanovci), nykyisen presidentin Miloš Zemanin vuonna 2009 perustama vasemmistolainen puolue.
  • VV (Veci veřejné) Julkisten asioiden puolue, oikeistopopulistit
  • Huhtikuussa 2012 VV-puolueesta irtautui Karolína Peaken johtama 8 edustajan LIDEM (Liberální demokraté), joka jatkoi Nečasin hallituksessa ja ajoi VV:n oppositioon

 


*KDU-ČSL:n tulokseen vuoden 2002 vaaleissa sisältyy vaaliliitossa toimineen US-DEU:n saama kannatus.

 

Hallitus

Tšekkiin nimitettiin 29.1.2014 Bohuslav Sobotkan (ČSSD) johtama koalitiohallitus, jossa ovat edustettuina sosiaalidemokraattinen ČSSD, markkinapopulistinen poliittinen liike ANO 2011 ja kristillisdemokraattinen KDU-ČSL. Hallitus nimitettiin 95 päivää parlamenttivaalien jälkeen. Bohuslav Sobotka nimitettiin pääministeriksi 17.1., ja hän on Tšekin yhdestoista ja 42-vuotiaana maan historian toiseksi nuorin pääministeri. Pääministerin nimitys vaalien jälkeen kesti 83 päivää, mikä on ennätyksellisen kauan.

 

Pääministeri Petr Nečasin johtama keskusta-oikeistolainen hallitus kaatui kesällä 2013 korruptio- ja urkintaskandaaliin. Tämän jälkeen maata johti presidentti Zemanin ohjauksella muodostettu pääministeri Jiří Rusnokin virkamieshallitus, joka sai hallita ennätykselliset 169 päivää ennen nykyisen hallituksen nimittämistä. Nečasin hallituksen kaatuminen johti ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin 25.- 26. lokakuuta 2013.

 

Vaaleissa ČSSD sai vain niukan enemmistön. Suuri voittaja oli toiseksi noussut liike ANO 2011 johdossaan miljardööri Andrej Babiš. Kolmanneksi nousi yllättäen kommunistipuolue. Suurin häviäjä oli ODS, joka menetti lähes 20 % kannatuksestaan pudoten toiseksi suurimmasta puolueesta viidenneksi. ANO:n lisäksi toinen ääniä kerännyt uusi puolue oli Tomio Okamuran oikeistopopulistinen UPD.

 

Heti vaalien jälkeen ČSSD:n sisällä muodostui sisäinen kapina, jossa varapuheenjohtaja Michal Hašekin johtama ryhmittymä vaati puheenjohtaja Sobotkan eroamista odotettua heikomman vaalituloksen johdosta. Ryhmittymä sai taustatukea presidentti Zemanilta. Puheenjohtaja Sobotka sai kuitenkin puolueensa taakseen ja ryhtyi johtamaan hallitustunnusteluja 11. marraskuuta ANO:n ja KDU-ČSL:n kanssa.

 

Koalitiosopimus allekirjoitettiin 6.1.2014. Sopimukseen sisältyy 40-sivuinen, 12 politiikkasektoria kattava, osin hyvin yksityiskohtainen hallitusohjelma. Uuden hallituksen ministeripaikat jaettiin ČSSD-ANO-KDU-ČSL kesken kaavalla 8:6:3. Uuteen hallitukseen tuli kolme naista.

 

Tshekin hallituksen kokoonpano (tammikuu 2014):

 

  • Pääministeri Bohuslav Sobotka (ČSSD)
  • Ensimmäinen varapääministeri (vastuualueena talous) ja valtiovarainministeri Andrej Babiš (ANO) Varapääministeri (vastuualueena tiede, tutkimus ja innovaatio) Pavel Bělobrádek (KDU-ČSL)Ulkoministeri Lubomír Zaorálek  (ČSSD),
  • Puolustusministeri Martin Stropnický (ANO)
  • Sisäministeri Milan Chovanec (ČSSD)
  • Teollisuus- ja kauppaministeri Jan Mladek (ČSSD)
  • Oikeusministeri Helena Válková (sitoutumaton/ANO)
  • Työ- ja sosiaaliministeri Michaela Markosová-Tominová (ČSSD)
  • Liikenneministeri Antonín Prachař (ANO)
  • Maatalousministeri Marian Jurečka (KDU-ČSL)
  • Terveysministeri Svatopluk Němeček (ČSSD)
  • Opetus-, nuoriso- ja urheiluministeri Marcel Chládek (ČSSD)
  • Aluekehitysministeri Věra Jourová (ANO)
  • Ympäristöministeri Richard Brabec (ANO)
  • Kulttuuriministeri Daniel Herman (KDU-ČSL)
  • Ihmisoikeus- ja tasa-arvoministeri ja hallituksen lakiasäätävän neuvoston puheejohtaja Jiří Dienstbier (ČSSD)

 

 

Hallituksen muodostaminen


Presidentti nimittää vaalien jälkeen pääministeriksi yleensä suurimman puolueen puheenjohtajan. Aiemman presidentin Václav Klausin kaudella epävirallisena käytäntönä oli, että pääministeriehdokas esittää presidentille ennen nimitystään nimilistan, joka osoittaa hänellä olevan tukenaan enemmistö edustajainhuoneen jäsenistä.

 

Pääministerin saatua hallituksensa ministerilistan ja ohjelman valmiiksi presidentti nimittää hallituksen, jonka on seuraavien 30 päivän kuluessa saatava edustajainhuoneen enemmistön tuki luottamuslauseäänestyksessä.Tshekissä hallituksen muodostaminen on vuoden 1993 jälkeen kestänyt yleensä kauan.

 

Hallituksen toiminta


Maan vaalijärjestelmästä ja puoluepoliittisesta tilanteesta johtuen hallitukset ovat olleet koko Tshekin tasavallan ajan poikkeuksetta heikkoja. Heinäkuussa 2010 nimitetyllä pääministeri Nečasin hallituksella oli kuitenkin alkujaan  vahvin tuki takanaan parlamentissa sitten entisen Tshekkoslovakian jakautumisen vuonna 1993 – yhteensä 118 edustajaa. Erityisen ongelman enemmistöhallituksen muodostamiselle on aiheuttanut kommunistinen puolue, jolla on yleensä ollut vahva kannattajakuntansa vaaleissa, mutta jonka kanssa muut puolueet kieltäytyvät hallitusyhteistyöstä.

 

Hallitusta johtaa pääministeri ja yksi tai useampi sektoriministereistä toimii oman toimensa ohessa varapääministerinä. Käytännössä varapääministerin paikat on jaettu hallituskoalitioon osallistuvien puolueiden kesken.

 

Hallituksen ja presidentin välillä on ollut selkeitä näkemyseroja niin Václav Havelin kuin Václav Klausin presidenttikausilla, mikä on hankaloittanut yhteistyötä toimeenpanovallan toteuttamisessa. 

Toimivan työsuhteen syntyminen uuden vasemmistolaisen presidentin Miloš Zemanin ja oikeistolaisen hallituksen välillä voi jälleen osoittautua haastavaksi.


Ministeriöissä toimii useita poliittisesti valittuja varaministereitä. Käytännössä hallitus voi halutessaan puuttua myös korkeimpien virkamiesten, valtion virastojen sekä esimerkiksi keskeisten kulttuurilaitosten johtajien valintoihin.

 

Hallituksen tiukka talouspolitiikka verojen ja maksujen korotuksineen sekä eläkeuudistuksineen kohtasi kevätkaudella 2012 voimakasta vastarintaa ay-liikkeen, opiskelijoiden ja kansalaisten taholta. Vastarinta laantui syyskaudella, jonka lopuksi hallitus sai kiistellyn veropakettinsa parlamentissa nipin napin läpi. Miloš Zeman kuitenkin hyödynsi presidentinvaalikampanjassaan kansalaisten tyytymättömyyttä hallitusta ja sen valtiovarainministeriä kohtaan.

 

Sisäpolitiikka

Tshekin puoluekenttää ovat 1990-luvun alkupuolelta lähtien hallinneet selvästi kaksi puoluetta: keskusta-oikeistolainen Demokraattinen kansalaispuolue (ODS) ja Tshekin sosiaalidemokraattinen puolue (ČSSD). 
 
Näitä erottavat perinteistä oikeisto-vasemmisto -jakoa myötäilevät yhteiskunnallis-taloudelliset näkemyserot. Puolueet ovat eri linjoilla myös EU-politiikassa. ČSSD kannattaa syvempää integraatiota, kun taas ODS:n linja on kansallista suvereniteettia painottava.

 

Itsenäisen Tshekin tasavallan alkuvuosina maata hallitsi Václav Klausin johtama ODS, joka profiloitui modernisaatiota ja markkinoiden vapautta korostavaksi, mutta sosiaalisesti konservatiiviseksi puolueeksi. Vuosina 2003-2013 presidenttinä toiminut Klaus erosi syksyllä 2008 puolueen kunniapuheenjohtajan paikalta ja arvosteli ODS:n hylänneen silloisen puheenjohtajansa Mirek Topolánekin johtamana oikeistolaisen perustansa.

 

Topolánekin johdolla ODS muuttui keskustalaisemmaksi. Keväällä 2010 alkanut ODS:n kriisi on jatkunut Petr Nečasin tultua kesällä 2010 valituksi uudeksi puheenjohtajaksi. Puolue on kärsinyt toistuvat tappiot syksyn 2010 ja 2012 alue- ja senaatin täytevaaleissa, ja sen kannatus mielipidemittauksissa on vajonnut historiallisen alhaiseksi. ODS:n virallinen ehdokas tammikuun 2013 presidentinvaaleissa Přemysl Sobotka sai vain 2,5 prosentin kannatuksen.

 

ODS:n kannatuspohjaa on osaltaan kalvanut nykyisen valtiovarainministerin Miroslav Kalousekin vuonna 2009 perustama uusi TOP 09 -puolue (lyhenne tulee sanoista "Tradice, odpovědnost, prosperita" eli perinne, vastuu ja hyvinvointi), johon lähti mukaan useita kristillisdemokraattisen puolueen keskeisiä edustajia. TOP 09 määrittelee itsensä konservatiiviseksi, pro-eurooppalaiseksi puolueeksi. Sen keulakuva on suosittu ulkoministeri, aatelisarvoltaan ruhtinas Karel Schwarzenberg. TOP 09:stä tuli vuoden 2010 vaaleissa suurin puolue perinteisesti oikeistolaisessa Prahassa, mutta ODS sai kaupungin pormestarin virkaan ehdokkaansa Bohuslav Svobodan sosiaalidemokraattien tuella. TOP 09 ja Schwarzenbergin persoona ovat vetäneet puoleensa nuorempaa, kaupunkilaista äänestäjäkuntaa, mikä nosti Schwarzenbergin yllättäen presidentinvaalien 2. kierrokselle tammikuussa 2013. 
                     

Yli 130-vuotista perintöään korostava ČSSD rakensi Miloš Zemanin johtamana 1990-luvulla suosionsa suurelta osin ODS:n vetämän järjestelmämuutoksen ja yksityistämisen kritiikille. ČSSD määrittelee kuuluvansa eurooppalaisen sosiaalidemokraattisen puoluetradition ylläpitäjiin ja painottaa solidaarista tulonjakoa sekä valtion sääntelevää roolia talouspolitiikassa. ČSSD:n puheenjohtaja Jiří Paroubek erosi tehtävästään toukokuun 2010 edustajainhuoneen vaalien jälkeen, kun ČSSD ei saanut toivomaansa murskavoittoa. Bohuslav Sobotka on toiminut  puolueen puheenjohtajana maaliskuusta 2011.

 

ČSSD:n kannatuspohjaa puolestaan nakertaa presidenttinä 8. maaliskuuta 2013 aloittaneen Miloš Zemanin vuonna 2009 perustama "kilpaileva" sosiaalidemokraattinen puolue SPOZ, joka toistaiseksi on pysynyt pienpuolueena eikä ole ylittänyt äänikynnystä. Zeman erosi ČSSD:stä tyytymättömänä siihen, että ei saanut puolueensa täyttä tukea parlamentin vuonna 2003 toimittamassa presidentinvaalissa ja jäi silloin valitsematta. Nyttemmin Zeman on todennut näiden kahden puolueen voivan olla ystäviä eikä hänen aikomuksensa ole hajottaa ČSSD:tä.

 

Kolmanneksi suurin puolue on vaaleissa tähän asti ollut kommunistinen puolue (KSČM), joka on äärivasemmistolainen Tshekkoslovakian kommunistisen puolueen seuraajapuolue. Se ei ole selkeästi sanoutunut irti kommunismin ajan perinnöstä ja käytännöistä. Muut puolueet ovat tähän saakka kieltäytyneet hallitusyhteistyöstä sen kanssa.

 

Edustajainhuoneessa ovat perinteisesti olleet myös kristillisdemokraatit (KDU-ČSL), jotka ovat osallistuneet moneen - niin oikeiston kuin vasemmiston johtamaan - hallitukseen. Kristillisdemokraattien äänestäjäkunta on kuitenkin varsin rajallinen. Kristillisdemokraatit putosivat edustajainhuoneesta vuoden 2010 vaaleissa, kannatuksensa oli 4,39 prosenttia.

 

Uusiin puolueisiin kuuluvat myös oikeistopopulistinen Julkisten asiain puolue (VV, Veci Veřejné) ja siitä irtautunut LIDEM (Liberální demokraté). VV:n yllätysnousu vuoden 2010 vaaleissa johtui kansalaisten tyytymättömyydestä korruptioon. Toisaalta VV-puolueen itsensä tilanne pysyi epävakaana korruptiotapausten ja sisäisen valtataistelun johdosta. Huhtikuussa 2012 puolueesta irtautui  varapääministeri Karolína Peaken johtama ryhmittymä, joka sitoutui Nečasin johtamaan hallituskoalitioon ja mahdollisti hallituksen jatkamisen. Peaken ryhmä otti sittemmin nimekseen LIDEM.

 

Vuonna 2007 muodostetussa hallituksessa oli mukana ensi kertaa vihreiden puolue (SZ), joka sai muutaman keskeisen ministerisalkun. Puolue kärsi kuitenkin sisäisistä ongelmista ja se putosi vuoden 2010 vaaleissa edustajainhuoneesta, kannatuksensa oli 2,44 prosenttia.

 

Äärioikeistolaisten puolueiden kannatus on niiden saamasta julkisesta huomiosta huolimatta marginaalinen. Korkein hallinto-oikeus päätti 17. helmikuuta 2010 hajottaa natsismin, rasismin sekä romani- ja homovihamielisyyden takia Delnická stranan (DS, työväenpuolueen).

 

Kansalaisten luottamus hallitukseen, parlamenttiin ja puolueisiin on ennätysalhaalla. Eurobarometrin 5/2012 mukaan 86 - 90 prosenttia kansalaisista ei luota näihin instituutioihin. EU:hun ei luota 63 prosenttia kansalaisista.

 

Hallituksen talouskurilinja on nostattanut laajaa yhteiskunnallista vastustusta keväästä 2012 lähtien. Se näkyy mielipidemittauksissa vasemmistopuolueiden, niin sosiaalidemokraattien kuin kommunistienkin, kannatuksen selvänä kasvuna. Ne saivatkin voiton lokakuun 2012 alueneuvosto- ja senaatin täytevaaleissa, mikä jatkui vasemmistolaisen Zemanin voittaessa presidentinvaalit. Vasemmisto voittaisi todennäköisesti selvästi, jos jouduttaisiin ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin. Seuraavat sääntömääräiset vaalit ovat keväällä 2014.

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Tshekissä vallitsi 1990-luvun alkuvuosista lähtien yhteisymmärrys ulkopolitiikan keskeisimmistä tavoitteista. Kommunisteja lukuun ottamatta kaikki puolueet kannattivat "paluuta Eurooppaan". Ulkopolitiikan tärkeimmiksi strategisiksi tavoitteiksi asetettiin liittyminen Euroopan unioniin (toteutui 2004), Natoon (toteutui 1999) ja ylipäätään kaikkiin keskeisiin läntisiin instituutioihin. Läntinen suunta korostui, kenties osin muiden suuntien kustannuksella.

 

Strategisten tavoitteiden - Nato- ja EU-jäsenyyden - saavuttamisen jälkeen alkoi maan ulkopolitiikasta vallinnut yhteisymmärrys rapautua. Tshekin keskeisimmät poliittiset toimijat ovat viime vuosina olleet hyvin eri linjoilla Tshekin politiikasta ja asemasta suhteessa erityisesti EU:hun, mutta myös Venäjään, transatlanttisuuteen sekä globaalitason haasteisiin kuten ilmaston lämpenemiseen. 

 

Kiistoista huolimatta on myös teemoja ja alueita, joista vallitsee laaja yksimielisyys. EU:ssa näitä ovat laajentumisen, erityisesti Länsi-Balkanin maiden ja Turkin jäsenyyden, tukeminen, samoin vahva tuki EU:n itäiselle naapuruuspolitiikalle, jota toteutetaan itäisen kumppanuuden puitteissa. Sen avulla voidaan Tshekin mielestä edistää näiden maiden eurooppalaista perspektiiviä. Lähi-idän kysymyksessä Tshekki profiloituu EU:ssa Israelin tukijana. Tshekki on tukenut näkyvästi pyrkimyksiä, joilla vahvistetaan holokaustin muiston vaalimista ja edistetään avoinna olevien omaisuuden palautuskysymysten ratkaisemista.

 

Tshekin puolueiden ja poliitikkojen suhtautumista Euroopan integraatioon ja transatlanttisuuteen voidaan hahmottaa jakamalla toimijat neljään ryhmään:

 

  • internationalisteihin (hyväksyvät Euroopan integraation syventämisen, kunhan samalla kehitetään transatlanttisia suhteita),
  • "eurooppalaisiin (painottavat enemmän integraation syventämistä kuin transatlanttisten suhteiden kehittämistä),
  • atlantikkoihin (painottavat transatlanttisten suhteiden ensisijaisuutta) ja
  • autonomisteihin (vastustavat sekä EU:ta että yhteistyötä USA:n kanssa).

Transatlanttiset suhteet

Yhdysvallat ja Nato ovat perinteisesti keskeisellä sijalla Tshekin ulkopolitiikassa. Tshekki kuuluu niihin EU-maihin, jotka voimakkaimmin korostavat transatlanttisten suhteiden merkitystä.

 

Erityisesti keskusta-oikeistolainen ODS painottaa Yhdysvaltojen ja Naton ensisijaista merkitystä Tshekille. ODS on tosin suhtautunut presidentti Obaman hallintoon kriittisemmin kuin sitä edeltäneeseen republikaanihallintoon. Obama kuitenkin valitsi huhtikuussa 2009 Prahan paikaksi, jossa hän julkisti kunnianhimoisen visionsa etenemisestä ydinaseettomaan maailmaan (niin sanottu Prahan agenda). Vuotta myöhemmin huhtikuussa 2010 Yhdysvaltain ja Venäjän presidentit allekirjoittivat Prahassa maiden ydinaseiden vähentämistä koskevan uuden Start-sopimuksen.  

 

ČSSD:n peruslinjana taas on Euroopan integraation sekä EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön varaukseton korostaminen. Samoin puolue korostaa monenvälisyyttä, YK:n merkitystä ja moninapaista maailmanjärjestystä.

 

George W. Bushin presidenttikaudella keskeiseksi teemaksi USA:n ja Tshekin kahdenvälisissä suhteissa nousi ohjuspuolustusjärjestelmään kuuluvan tutka-aseman sijoittaminen Tshekkiin. Presidentti Obaman päätös syksyllä 2009 toteuttaa ohjuspuolustus toisenlaisena, jolloin Tshekkiin ei enää tulisi tutka-asemaa, oli pettymys Tshekin johdolle mutta pikemmin tyytyväisyyden aihe valtaosalle kansalaisia, jotka olivat hanketta vierastaneet. 

 

Tshekki on ollut vahvasti sitoutunut Naton johtamaan ISAF-operaatioon Afganistanissa, jossa tshekkiläisiä sotilaita palvelee vajaat 500 (alkuvuonna 2013).

Venäjä-suhteet

Suhteet Venäjään ovat viime vuosina olleet vahvasti kauppapainotteiset. Tämä korostui myös presidentti Medvedevin valtiovierailulla Tshekkiin joulukuun alussa 2011, jolloin allekirjoitettiin runsaasti kaupallisia sopimuksia. Tshekille on tärkeää energian - erityisesti kaasun ja öljyn - sekä joidenkin raaka-aineiden tuonti Venäjältä. Myös puolustusteollisuudessa luotiin maiden yhteistyölle  edellytykset (esimerkiksi venäläisten helikopterien huolto ja päivitys tshekkiläisen yrityksen toimesta). Venäjää puolestaan kiinnostaa venäläisten yritysten mukaanpääsy Temelínin ydinvoimalan laajennukseen kahdella uudella reaktorilla. Tarjouskilpailun määräaika päättyi kesällä 2012, valinta tapahtunee 2013 syyskaudella. Tshekkiläis-venäläisen tarjouksen kilpailijana on amerikkalais-japanilainen laitetoimittaja.

 

Tshekin Venäjä-suhteissa limittyvät pragmaattinen kaupallis-taloudellinen yhteistyö ja kriittisen terävät tuomiot Tshekin havaitsemille ihmisoikeusrikkomuksille tai kansalaisyhteiskunnan rajoittamiselle Venäjällä. Jännitteitä suhteisiin ovat viime vuosina tuoneet aie sijoittaa ohjuspuolustusjärjestelmän tutka-asema Tshekkiin, Georgian sota 2008, diplomaattien vastavuoroiset karkotukset 2009.  Viisumihelpotusten toteuttamisessa Tshekki indikoi valmiutta joustavampaan linjaan, mutta se haluaa pitää itäisen kumppanuuden maat vähintään samassa tahdissa kuin Venäjän kanssa edetään ja ylipäätään pitää nämä maat EU:n vaikutuspiirissä.

 

Tshekkiin on 2000-luvun alusta asettunut noin 30 000 Venäjän kansalaista, joiden suosimaksi asuinpaikaksi on noussut Karlovy Varyn kylpyläkaupunki. Tshekki on venäläisten turistien 5. suosituin matkakohde (yli puoli miljoona venäläisturistia vuosittain).   

Suhteet naapurimaihin

Suhteet entisen liittovaltion pienempään kumppaniin Slovakiaan ovat läheiset. Vuodenvaihteen 2012 - 2013 tienoilla muisteltiin intensiivisesti liittovaltion 20 vuotta sitten rauhanomaisesti tapahtunutta jakautumista. Poliittisten, taloudellisten ja kulttuurisuhteiden verkosto on laaja ja monipuolinen. Maiden välillä oli voimassa täysin vapaa henkilöiden ja työvoiman liikkuvuus jo ennen maiden liittymistä Schengeniin. Slovakian liittyminen euroalueeseen 2009 on tuonut maiden talouksien vertailuun uuden näkökulman. Esimerkiksi autonvalmistuksen osalta ovat maiden tuotantorakenteet samankaltaiset.

 

Suhteessa suurimpaan investoijaan ja kauppakumppaniin Saksaan on Tshekki talouden puolesta pitkälle integroitunut saksalaiseen teollisuuteen. Maiden poliittiset suhteet ovat hyvät ja korrektit, mutta toiseen maailmansotaan ja sen jälkivaiheisiin liittyvät ongelmat kuten sudeettisaksalaisten karkotus saattavat ajoittain edelleen nousta pintaan kuten tapahtui Tshekin presidentinvaalikampanjan yhteydessä 2013. Oman ydinvoimansa alasajosta päättänyt Saksa kunnioittaa Tshekin valintaa lisätä ydinenergian tuotantoaan, joskin soraääniä kuuluu esimerkiksi Baijerista.  

 

Suhteet ydinvoiman torjuneeseen Itävaltaan sisältävät jännitteitä juuri Etelä-Böömissä sijaitsevan Temelínin ydinvoimalan ja sen laajennussuunnitelmien johdosta. 

 

Suhteet Puolaan ovat nykyisin tiiviit ja hyvät.

Alueellinen yhteistyö

Tshekki, Slovakia, Unkari ja Puola muodostavat 1991 perustetun Visegrad-ryhmän (V4), jonka puitteissa maat harjoittavat alueellista yhteistyötä. Kukin V4-maista toimii vuorollaan vuoden ajan ryhmän puheenjohtajana heinäkuusta kesäkuuhun. 

 

Ryhmällä on päämies- tai ulkoministeritason tapaamisia muiden maaryhmien kanssa, esimerkiksi Saksan ja Ranskan, itäisen kumppanuuden maiden, Länsi-Balkanin maiden tai Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa.

 

Visegrad-yhteistyö ei ole vastaavalla tavalla institutionalisoitunut kuin Pohjoismaiden yhteistyö vaan rakentuu säännöllisistä tapaamisista lukuisilla eri tasoilla (valtionpäämiehet, ministerit, virkamiehet, asiantuntijat, kansalaisjärjestöjen edustajat). V4-pääministerit kokoontuvat ennen EU:n huippukokouksia. Ministeritasolla Visegrad-ryhmä antaa usein yhteisiä julkilausumia valikoiduissa EU- tai Nato-kysymyksissä tarkoituksena vaikuttaa. Maat ovat päättäneet myös perustaa EU:n käyttöön yhteisen Visegrad-taisteluosaston.

 

Alueellisten yhteistyöhankkeiden toteuttamiseen muun muassa kulttuurin, tieteen, teknologian, turismin ja koulutuksen sekä ympäristö-, oikeus-, turvallisuus- ja puolustusasioiden alalla on käytettävissä ryhmän ainoa instituutio, vuonna 2000 perustettu Visegrad-rahasto. Se tukee myös Visegrad-maiden yhteishankkeita Länsi-Balkanin maiden ja itäisen kumppanuuden maiden kanssa. 

 

Järjestöt

Tshekki on muun muassa seuraavien kansainvälisten järjestöjen jäsen:

 

  • Yhdistyneet kansakunnat (YK) 1.1.1993
  • Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj) 1.1.1993 
  • Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) 1.1.1993
  • Maailmanpankki 1.1.1993
  • Euroopan neuvosto (EN) 30.6.1993
  • Maailman kauppajärjestö (WTO) 1.1.1995
  • Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) 21.12.1995
  • Pohjois-Atlantin puolustusliitto (Nato) 12.3.1999  
  • Euroopan unioni (EU) 1.5.2004 

 

Prahassa toimivat YK:n, Euroopan neuvoston ja Naton tiedotustoimistot sekä Etyjin arkisto- ja asiakirjakeskus. Tshekin ensimmäinen EU-virasto on toimintansa vuonna 2012 aloittanut Galileo-satelliittipaikannusvirasto (GSA). Prahassa alueellisia toimipisteitään pitävät myös YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja lastenjärjestö Unicef, Maailman terveysjärjestö WHO sekä Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM. EU:n komission edustuston kanssa samoissa toimitiloissa toimii myös Euroopan parlamentin tiedotustoimisto.

Puolustuspolitiikka

Puolustusministeriön alainen Tshekin armeija (Armáda České republiky) on tammikuusta 2005 lähtien ollut ammattiarmeija, joka koostuu maa- ja ilmavoimista sekä erilaisista tukijoukoista. Vuonna  2012 Tshekin armeijan kokonaisvahvuus on 30 000 henkeä, joista sotilaita 21 800 ja siviilejä 8 200. Armeijan rinnalla toimii pieni vapaaehtoisen muodostama reservi, johon 18 vuotta täyttäneet, terveet kansalaiset voivat halutessaan liittyä.

 

Tshekin armeijan keskeisimmiksi tehtäviksi on määritetty alueellinen puolustus ja kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttäminen. Sotilaallisessa kriisinhallinnassa etusijalla ovat Nato-johtoiset operaatiot painopisteenä osallistuminen ISAF-operaatioon Afganistanissa, jossa palvelee vajaat 500 tshekkiläistä sotilasta (keväällä 2013).

 

Asevoimia kehitetään pitkälti ulkomaanoperaatioiden ehdoilla, vaikka samaa kalustoa voidaan hyödyntää myös maanpuolustuksessa. Tshekkijoukkoja suunnitellaan käytettäväksi myös Naton kollektiivisen puolustuksen tehtäviin. Naton ja EU:n puitteissa on viime vuosina tiivistynyt myös alueellinen puolustusalan yhteistyö, josta osoituksena on muun muassa suunnitelma Tshekin ja muiden Visegrad-maiden yhdessä perustamasta EU:n taisteluosastosta.

 

Osa Tshekin maavoimien kalustosta on vielä neuvostoliittolaista alkuperää, mutta maavoimille on hankittu myös uutta länsimaista materiaalia kuten Pandur-panssariajoneuvoja   Ilmavoimien kalusto on helikoptereita lukuun ottamatta länsimaista tai tshekkiläistä alkuperää (JAS Gripen -torjuntahävittäjät, L-139 -suihkuharjoituskoneet, Casa 295M -kuljetuskone). Tshekki on vuokrannut Ruotsilta 14 JAS Gripen -hävittäjää 10 vuodeksi. Nykyisen vuokrasopimuksen on määrä päättyä vuonna 2014 ja mahdollisesta uudesta sopimuskaudesta on neuvoteltu ja asiassa odotetaan Tshekin päätöstä.  

 

Puolustusmenojen bkt-osuus on laskenut jo useiden vuosien ajan. Vuonna 2013 bkt-osuuden arvioidaan olevan 1,08 prosenttia.  Vuonna 2013 puolustusbudjetti on 42,05 miljardia CZK (noin 1,67 miljardia euroa).Tshekin julkisen talouden säästöohjelma voi jatkossa  merkitä uusia leikkauksia puolustusbudjettiin, mikä vaatii merkittävää asevoimien henkilöstön ja toiminnan sopeuttamista annettuun määrärahakehykseen.

 

Tshekin puolustuspolitiikka ja asevoimien kehittäminen perustuu vuosien 2008 ja 2011 strategioihin sekä vuonna 2011 julkaistuun puolustuksen valkoiseen kirjaan.

 

Kehityspolitiikka

Tshekin antaman kehitysavun määrä on kasvanut vuodesta 2000, jolloin kehitysavun määrä oli noin 24 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 kehitysavun suuruus oli noin 170 miljoonaa euroa. Tshekin kehitysapu on ollut vuodesta 2008 lähtien 0,12 prosenttia bkt:sta. Tshekin hallitus hyväksyi vuonna 2010 kehitysyhteistyötä koskevan strategian vuosiksi 2010-17.

 

Euroopan unioniin liittyessään Tshekki sitoutui kasvattamaan antamansa kehitysavun määrää vuoteen 2010 mennessä 0,17 prosenttiin ja vuoteen 2015 mennessä 0,33 prosenttiin bkt:sta. Käytännössä tavoitteesta on kuitenkin jääty selkeästi talouskriisin takia. Vuonna 2008 silloinen pääministeri Topolánek teki poliittisen lupauksen nostaa kehitysavun määrää vuosittain 0,01 prosenttia bkt:sta.

 

Tshekin myöntämän kehitysavun tärkeimmät kohdemaat vuonna 2010 olivat: Afganistan, Mongolia, Moldova, Georgia, Serbia, Kosovo, Bosnia ja Hertsegovina, Ukraina, Haiti ja Vietnam.

 

Tshekin kehitysavun päämääränä on muun muassa köyhyyden vähentäminen, talouden, teollisuuden ja kestävän kehityksen tukeminen sekä maatalouden kehittäminen. Kehitysapuvaroja käytetään myös demokratian vahvistamiseen sekä ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja tehokkaan hallinnon edistämiseen.

 

Vuoden 2008 alussa toimintansa aloitti ulkoministeriön koordinoima Tshekin kehitysvirasto (Česká rozvojová agentura, Czech Development Agency). Sen myötä eri ministeriöiden välille sirpaloituneen kehitysyhteistyötoiminnan hallinto ja päätöksenteko keskitettiin saman katon alle.

 

Ihmisoikeudet

Tshekki on Euroopan neuvoston ja EU:n jäsenenä ratifioinut tärkeimmät ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset kuten Euroopan ihmisoikeus- ja yksilönsuojaa koskevat sopimukset. Tshekin perustuslaki korostaa erityisesti ihmisoikeuksien merkitystä.

 

Ihmisoikeuskysymykset ovat perinteisesti olleet hyvin näkyvästi esillä Tshekin ulkopolitiikassa, josta hyvänä esimerkkinä on entisen presidentin Václav Havelin toiminta ihmisoikeuksien puolestapuhujana.

 

Maan sisäinen ihmisoikeustilanne on pääpiirteittäin hyvä. Vuonna 2011 julkaistu U.S. State Departmentin raportti on nostanut ongelmiksi lainvalvontaan ja tuomioistuinkäytäntöön liittyvän korruption ja "korkean tason poliittiset interventiot" yksittäisissä oikeuskäsittelyissä. Myös lasten hyväksikäyttö ja lapsiin kohdistuva väkivalta sekä ihmissalakuljetus ovat edelleen ongelmia.

 

Erityisen huomion aihe on ollut Tshekin romaneihin kohdistuva syrjintä. Romaniväestön työttömyysaste, asuinolot ja koulutustaso eivät vastaa väestön keskitasoa. Sosiaalinen syrjintä ja äärikansallisten liikkeiden rasistinen toiminta kohdistuvat usein romanivähemmistöön. Suuri osa romaninuorista ohjataan niin sanottuihin käytännöllisiin kouluihin normaalikoulujen sijasta, mikä ei helpota heidän tulevaa osallistumistaan yhteiskuntaan ja työelämään.

EU-politiikka

EU-politiikka

Tshekki liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Maa jätti jäsenyyshakemuksensa vuoden 1996 lopussa ja jäsenyysneuvottelut käytiin vuosien 1998–2002 välisenä aikana. 

 

Kansanäänestyksessä 15.-16. kesäkuuta 2003 kansalaisista 77,33 prosenttia äänesti EU-jäsenyyden puolesta ja 22,67 prosenttia jäsenyyttä vastaan. Äänestysaktiivisuus oli 55,21 prosenttia.

 

Tshekki liittyi Schengen-järjestelmään 21. joulukuuta 2007. Se toimi EU:n puheenjohtajamaana alkuvuoden 2009. Euroopan komissiossa vastaa laajentumisesta ja Euroopan naapuruuspolitiikasta tshekkiläinen Štefan Füle.

 

Kotimaassa kuuluu EU-asioiden hallinto sekä pääministerinkanslialle että ulkoministeriölle. Kummassakin toimii EU-asioiden valtiosihteeri. EU-asioiden hallinnon keskittämisestä jompaankumpaan ei ole päästy yksimielisyyteen.

 

Tshekillä on kevään 2009 eurovaalien jälkeen 22 edustajaa Euroopan parlamentissa (EP). Vaalit voittanut ODS-puolue sai parlamenttiin yhdeksän edustajaa, jotka liittyivät ODS:n, Britannian konservatiivien ja Puolan PiS-puolueen perustamaan uuteen "Euroopan konservatiivit ja reformistit" -ryhmittymään.

 

Tshekin sosiaalidemokraattien seitsemän edustajaa ja kristillisdemokraattien kaksi edustajaa kuuluvat EP:ssa omiin viiteryhmiinsä. Kommunistisen puolueen neljä europarlamentaarikkoa puolestaan istuvat Euroopan yhtyneen vasemmiston ryhmässä.

Tshekin julkinen mielipide EU:sta

Suhtautuminen Euroopan unioniin on Tshekissä ristiriitaista. Suuri osa tshekeistä katsoo, että EU:lla on päätäntävaltaa liian monilla osa-alueilla, eikä Tshekin etuja oteta tarpeeksi huomioon unionissa. Eurobarometrin 5/2012 mukaan 63 prosenttia tšekeistä ei luota unioniin ja vain 30 prosenttia luottaa. Toisaalta myös katsotaan maan hyötyneen EU-jäsenyydestä. Myös useat unionin yhteisistä politiikka-alueista kuten yhteinen maahanmuutto- sekä puolustuspolitiikka saavat Tshekissä huomattavaa kannatusta. 

Tshekin puolueiden suhtautuminen EU:hun

Tshekin puolueista ainoastaan kommunistinen puolue on maan EU-jäsenyyttä vastaan. Euroopan integraatiota tukee innokkaimmin sosiaalidemokraattinen ČSSD. Se kannattaa integraation syventämistä ja EU:n toimivallan lisäämistä useilla sektoreilla kuten oikeus- ja sisäasioissa sekä sosiaalipolitiikassa. ČSSD kannattaa myös EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuus- sekä puolustuspolitiikkaa.

 

Konservatiivisen ODS:n suhtautuminen Euroopan unioniin on vaikeampi määritellä. Puolueessa on perinteisesti vahva integraatiokriitttinen ja pienen maan suvereniteettia korostava siipi. Etenkin ODS:n senaattorien joukossa vallitsee skeptinen linja syvempää Euroopan integraatiota kohtaan. Puolueen euroskeptikkojen näkemykset noudattelevat ODS:n puheenjohtajana aiemmin toimineen ex-presidentti Klausin näkemyksiä. Tämän suunnan mukaan EU:n tulisi olla löyhä talousliitto ja keskittyä lähinnä sisämarkkinoihin sekä pitää toimivalta kaikissa keskeisissä kysymyksissä jäsenmailla eikä edetä poliittiseen integraatioon.  

 

EU-integraatioon myötämielisesti suhtautuvan TOP 09 -puolueen muodostaminen ODS:n hallitsemalle kenttäpuoliskolle on ajoittain korostanut kahden puolueen eurooppapoliittisia linjaeroja. Näkyvää tämä oli alkuvuodesta 2012, kun Tshekki pääministeri Nečasin ja ODS:n vaikutuksesta jättäytyi EU:n talousunionisopimuksen (fiscal compact) ulkopuolelle.  

 

Kolmella suurimmalla puolueella myös yhteisiä näkemyksiä Tshekin EU-politiikan prioriteeteista. Kaikki esimerkiksi tukevat EU:n laajentumista, haluavat säilyttää jokaisen maan edustajan komissiossa, kannattavat yhteisen maatalouspolitiikan tehostamista ja koheesiopolitiikan säilyttämistä.

 

Presidentti Zemanilla on edeltäjäänsä verrattuna myönteinen suhtautuminen EU-integraatioon, eikä hänen uskota estävän Tshekin hyväksyntää EU:ssa tehtäville sopimuksille. Zeman ja Tshekin muut EU-myönteiset tahot ovat katsoneet Tshekin voivat liittyä euroalueeseenkin mutta aikaisintaan vuoden 2017 jälkeen. Liittyminen olisi hyväksyttävä mahdollisessa kansanäänestyksessä.

Tshekin toiminta ja profiili EU:ssa

Tshekki toimi EU:n puheenjohtajamaana alkuvuoden 2009 tunnuslauseenaan "Esteetön Eurooppa" (A Europe without Barriers). Puheenjohtajuusohjelman keskeisimmiksi teemoiksi oli valittu "kolme E:tä" (Economy, Energy and Europe in the World).

 

Tshekin puheenjohtajuuskausi ei monien arvioiden mukaan sujunut suotuisasti. Suurin onnettomuus oli Topolánekin hallituksen kaatuminen kauden puolivälissä, jolloin  puheenjohtajuuden loppuun vieminen lankesi Jan Fischerin johtamalle virkamieshallitukselle. Epävakaa sisäpolitiikka sekä joissakin asioissa ilmennyt virkamieskoneiston haparointi tekivät Tshekin kaudesta epätasaisen. Tärkeimmiksi saavutuksiksi lasketaan energia-asiat, itäisen kumppanuuden hanke ja yksimielisyys taloudellisen protektionismin torjumisesta.

 

Tshekin parlamentin molemmat kamarit hyväksyivät keväällä 2009 Lissabonin sopimuksen. Tunnettu sopimuksen vastustaja presidentti Klaus suostui vahvistamaan sopimuksen ratifioinnin allekirjoituksellaan - viimeisenä EU:ssa - vasta 3. marraskuussa 2009, mitä olivat edeltäneet Tshekin euroskeptisten senaattorien huhtikuussa 2008 ja syyskuussa 2009 maan perustuslakituomioistuimelle tekemät valitukset.

 

EU-agendalla Tshekin prioriteetteihin kuuluvat sisämarkkinoiden syventäminen, unionin laajentuminen ja itäinen kumppanuus, energiapolitiikka (erityisesti kunkin jäsenmaan suvereenius itse määritellä energiantuotantonsa muodot), koheesiopolitiikka sekä talouskuripolitiikka.

 

Pääministeri Nečasin johtama hallitus ajaa tiukkaa säästölinjaa kotimaassa ja pyrkii saavuttamaan EU:n talouskuritavoitteet, vaikka maa onkin euroalueen ja talousunionisopimuksen ulkopuolella.  Tuntuvan säästölinjan Tshekki haluaa myös näkyvän EU:n omassa budjetissa. Tshekki suhtautuu nihkeästi eräisiin EU-tason verotushankkeisiin kuten rahoitusmarkkinaveroon tai yhtenäistettyyn yhteisöverokantaan.

 

Pankkiunionihankkeessa Tshekki haluaa turvata yhtäläisen vaikutusvallan euroalueeseen kuuluvien ja kuulumattomien jäsenmaiden kesken sekä vaalia sisämarkkinoiden eheyttä pankkisektorillakin. 

 

EU:n tulevalla rahoituskehyskaudella 2014 - 2020 Tshekki saa koheesiorahoja noin kuusi miljardia euroa vähemmän kuin nykyisellä kaudella. Tshekki lopulta hyväksyi tämän katsoen leikkauksen olevan seurausta maan vaurastumisesta ja EU-budjetin kokonaistason alentamisesta. 

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Böömi ja Määri ovat historiallisesti vahvoja ja tunnettuja teollisuusalueita. Tshekkoslovakian niin sanotun ensimmäisen  tasavallan talous vuosina 1918–1938 oli eräs maailman kehittyneimpiä ja rakenteellisesti monipuolisimpia. Vuodesta 1948 alkaen kommunistinen järjestelmä yksipuolisti tuotantorakennetta panostamalla työ- ja energiaintensiiviseen raskaaseen teollisuuteen.

 

Siirtymä vapaaseen markkinatalouteen 1990-luvun alussa käynnisti rajun muutosvaiheen ja paljasti erityisesti palvelusektorin kehittymättömyyden. Teollisuustuotannon osuus kokonaistuotannosta on laskenut vajaassa 20 vuodessa noin 50 prosentista 30 prosenttiin. Palveluiden sekä tukku- ja vähittäiskaupan osuus kokonaistuotannosta on noussut jo hieman yli puoleen kokonaistuotannosta.

 

Viime vuosikymmenellä Tshekin talouskasvu oli erittäin nopeaa. Valtio on houkutellut runsaasti ulkomaisia sijoituksia ja suorien ulkomaisten investointien määrä on Keski-Euroopan kärkiluokkaa (43 prosenttia rekisteröidyistä sijoituksista). Erityisesti saksalaiset, itävaltalaiset ja hollantilaiset ovat olleet aktiivisia sijoittajia. Esimerkkinä investoinneista ovat PSA-konsernin (Peugeot-Citroën) ja Toyotan autotehdas Kolínissa, Keski-Böömissä. Myös Hyundai toimii Tshekissä. Talouskasvun vetureina ovat pitkälti toimineet juuri ulkomaisten yritysten omistamat tuotantolaitokset, erityisesti autotehtaat, mutta myös Siemens kuuluu suuriin vientiyhtiöihin. Tshekistä viedään myös kodinelektroniikkaa (muun muassa Panasonic).

 

Ulkomaista pääomaa ja osaamista on tullut maahan myös yritysostojen kautta. Esimerkiksi suurin osa maan olutteollisuudesta on nykyisin muun muassa eteläafrikkalais- ja belgialaisomistajien hallussa. Myös IT-ala, pankit, vähittäiskauppa sekä autoteollisuus ovat pääosin ulkomaalaisomistuksessa. Ulkomaista pääomaa sisältävien yritysten osuus on noin 70 prosenttia maan viennistä. Tämä kertoo maan osaamistasosta ja strategisesta sijainnista kansainvälisten yhtiöiden toiminnan kannalta.

 

Tshekin tunnetuimpia yrityksiä ovat muun muassa panimoalan yritykset kuten Budějovický Budvar ja Plzeňský Prazdroj (Pilsner Urquell), tietoturvaohjelmien tekijä AVG, (sotilas)lentokonetehdas Aero ja ennen muuta Volkswagenin omistuksessa nykyisin oleva Škoda.Auto. Investointihyödykkeistä tunnetuimpia ovat tshekkiläiset voimalaitosturpiinit ja raitiovaunut sekä Tatran kuorma-autot.

 

Marraskuussa 2011 julkaistu OECD:n raportti pitää Tshekin suurimpina talouspoliittisina haasteina alueiden sisäisten ja välisten erojen kasvua ja suurta etäisyyttä kehityksessä EU:n keskiarvoon verrattuna. Terveydenhuolto-, eläke- ja verouudistuksia  koskevan ohjelman (http://icv.vlada.cz/en/ ) toimeenpano jatkuu.  

 

Euron käyttöönotto Tshekissä

 

Tshekin hallituksella ei ole aikataulua euron käyttöönotolle. Vuonna 2007 Tshekki täytti jo euroalueeseen liittymisen edellytykset, Maastrichtin kriteerit, mutta kansainvälinen talouskriisin myötä valtion budjettivaje on vuodesta 2009 kasvanut yli sallittujen rajojen.

 

Tshekki ei liittynyt vuoden 2012 alussa 25 EU-maan kesken tehtyyn talousunionisopimukseen (fiscal compact) mutta pyrkii muutoin noudattamaan Euroopan komission edellyttämää tiukkaa talouskuria ja painamaan budjettivajeen alle kolmen prosentin rajan 2013-14 mennessä. 

 

Euroon liittymistä on väläytetty aikaisintaan vuoden 2017 jälkeen, eikä edes kruunun kiinnittäminen euroon kiinteällä kurssilla ole näköpiirissä. Euroon liittymisen on katsottu edellyttävän kansanäänestystä ja maan pääpuolueiden konsensusta liittymisen hyödyllisyydestä.              

Kansainvälisen talouskriisin vaikutukset Tshekissä

Vuoden 2008 kansainvälinen talouskriisi iski Tshekkiin hieman muun Euroopan jälkeen.
Vuonna 2009 Tshekin talous supistui 4,2 prosenttia mutta elpyi 2,3 prosentin kasvuun ´vuonna 2010. Bkt:n kasvu hiipui 1,7 prosenttiin vuonna 2011 ja euroalueen kriisin johdosta talous ajautui taantumaan vuonna 2012. Taantuman ennustetaan jatkuvan vielä vuoden 2013, jolloin noin kahden prosentin bkt-kasvuun päästäisiin vasta vuonna 2014.    

 

Työttömyysaste on talouskriisin ja taantuman aikana pysytellyt 8 - 9 prosentin tasolla.

 

Sektorikohtaisesti tarkasteltuna talouskriisi koetteli Tshekissä eniten autoteollisuutta, rakennusalaa ja matkailua. Tshekki on vientivetoisena taloutena riippuvainen erityisesti euroalueen kysynnästä ja mitä suurimmassa määrin Saksan kysynnästä. Tshekin Saksan-vienti on yli 30 prosenttia maan koko viennistä. 

 

Pääasiassa ulkomaisessa omistuksessa olevaan pankkisektoriin finanssikriisi ei iskenyt. Analyytikkojen mukaan Tshekin pankit ovat hyvässä kunnossa. Maan keskuspankin (ČNB) mukaan tshekkipankkien ulkomainen velanotto on ollut vähäistä, eivätkä velat aiheuta riskiä kotitalouksille tai pankkisektorille.

 

Finanssikriisin laajuuden paljastumisen jälkeen 2008 valuutta romahti suhteessa euroon yli 20 prosenttia vajaassa puolessa vuodessa. Tammikuussa 2011 koruna oli noussut talouskriisiä edeltävälle tasolle ja on pysynyt siitä asti varsin vakaana.

 

Talouden avainlukuja 

 

Bruttokansantuotteen muutos, inflaatio ja työttömyys (%)

 

 

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009 

2010

2011

2012

bkt

2,5

1,9

3,6

4,5

6,3

6,8

6,1

3,0

-4,2

2,3

1,7

-1,2

inflaatio

4,7

1,8

0,1

2,8

1,9

2,5

2,8

6,3

1

1,5

1,9

3,3

työttömyys

 

 

9,4

9,2

9,0

8,1

6,6

5,4

8,0

9,0

8,6

8,6

 

Lähde: Tshekin tilastovirasto (ČSÚ)

 

  • Keskimääräinen bruttokuukausipalkka oli vuoden 2012 lopussa 27 179 kruunua (CZK) eli noin 1065 euroa
  • Euron kurssi kruunuissa maaliskuussa 2013 oli 25,55 CZK
  • Elinkeinorakenne:palvelut59;teollisuus 38,7;rakentaminen7,3 ja maatalous 2,2 prosenttia bkt:sta.

  • Kauppatase vuonna 2011 oli lähes 8 miljardia euroa ylijäämäinen
  • Valtion budjettivaje oli 118 miljardia CZK (noin 5 miljardia euroa) vuonna 2011.
  • Budjettivajeen osuus bkt:sta oli vuonna 2011 -3,1 prosenttia.

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

EU-maiden osuus Tshekin viennistä oli 83 prosenttia ja tuonnista 63,8 prosenttia vuonna 2011. Kauppavaihto EU-maiden kanssa on kaikkiaan vajaat 75 prosenttia Tshekin ulkomaankaupasta.

Tshekin teollisuus- ja kauppaministeriön mukaan tärkeimmät vientimaat olivat vuonna 2011 (%):

  • Saksa (32,1)
  • Slovakia (8,9)
  • Puola (6,3)
  • Ranska (5,5)
  • Itävalta (4,6)

 

Tärkeimmät tuontimaat vuonna 2011 (%):

 

  • Saksa (25,6)
  • Kiina (12,5)
  • Puola (6,6)
  • Slovakia (5,7)
  • Venäjä (5,3)

Tshekin tärkeimpiä vientituotteita ulkomaille ovat koneet ja kulkuvälineet, erityisesti henkilöautot. Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet muodostavat yli puolet kaikesta Tshekin viennistä (2011: 54,5 prosenttia). Pelkästään Škodan osuus Tshekin kokonaisviennistä on noin 10–12 prosenttia.
 
Suomen tärkeimmät vientiartikkelit Tshekkiin ovat koneet, laitteet (erityisesti sähkölaitteet), kuljetusvälineet (ajoneuvot), toimistokoneet ja atk-laitteet sekä rauta ja teräs. Suomen vienti perustuu usein kansainvälisiin yhtiöihin. Nokian puhelimet ja verkkopalvelut sekä Koneen hissit ovat tästä esimerkkeinä.

 

Tshekin vienti Suomeen koostuu pääasiassa koneista, laitteista ja kuljetusvälineistä. 

 

(Lähteet: Tshekin tilastovirasto (ČSÚ), Tshekin työ- ja sosiaaliministeriö, Tshekin kansallispankki, Tshekin valtiovarainministeriö, Finpro, Tshekin teollisuus- ja kauppaministeriö)

 

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

Tshekin väkiluku on noin 10,5 miljoonaa, mutta demografisten ennusteiden mukaan se kääntyy laskuun. Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin ennusteen mukaan väkiluku laskee noin 8,8 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Ilman maahanmuuttoa väestön määrän ennustetaan laskevan 8,1 miljoonaan.

 

Väestöä koskevia tilastoja:

 

  • Väestönmuutos: 2011: +0,2; 2010: +1,0; 2009: +1,0; 2008: +1,4 ja 2007: +1,0 prosenttia.  
  • Odotettavissa oleva elinikä: miehet 74,5 vuotta ja naiset 80,9 vuotta.
  • Syntyvyys:1,26 lasta per nainen.
  • Naisia 104/100 miestä kohden.
  • Väentiheys: 136 asukasta per neliökilometri.

 

Vuonna 2011 suoritetun virallisen väestönlaskennan alustavien tulosten mukaan väestöstä 94,9 prosenttia on Tshekin kansalaisia. Suurimmat ulkomaalaisten ryhmät ovat ukrainalaiset (1,1 prosenttia ja slovakit (0,8 prosenttia). Etnisen ryhmän ilmoittaminen väestölaskennassa oli vapaaehtoista, ja vastaajat saattoivat ilmoittaa kuuluvansa useampaan ryhmään. Useat vähemmistökansallisuuden edustajat eivät kuitenkaan halua identifioitua etniseen ryhmään, mistä syystä he rekisteröityivät pääväestöön. 

 

Ilmoittaneista 63,7 prosenttia ilmoitti olevansa tshekkejä, määriläisiä 4,9 prosenttia ja slovakkeja 1,4 prosenttia. Pelkästään romaneihin kuuluvia vastaajia oli vain 5199, mutta yhteensä romaneiksi ilmoittautui 13 150 vastaajaa. Arvioiden mukaan romaneja on Tshekissä yhteensä noin 150 000 - 300 000, Minority Rights Groupin mukaan 150 000 - 200 000, mutta esimerkiksi EU:n tukipolitiikan laskennalliseksi pohjaksi on määritelty noin 300 000 romania.

 

Väestönlaskennan lopullisia tuloksia voidaan odottaa vuoden 2012 lopulla.

 

Romanien ja juutalaisten määrä romahti natsien keskitysleirien seurauksena toisen maailmansodan aikana. Juutalaisten määrä laski romaneja jyrkemmin. Romaneja oli vuonna 1946 jäljellä muutama sata. Myöhemmin heitä muutti Tshekkiin Slovakiasta ja Kaakkois-Euroopan suunnalta. Juutalaisia Tshekissä asuu tällä hetkellä muutama tuhat, kun heidän määränsä vielä ennen holokaustia oli 180 000.

 

Tshekin suurimmat kaupungit vuonna 2011 olivat pääkaupunki Praha ( 1 257 000 asukasta), Brno (noin 371 000 asukasta) ja Ostrava (noin 333 000 asukasta).

 

Tshekin kansainvälinen muuttoliike on kasvanut 2000-luvulla. Viime vuosina maastamuutto on vähentynyt ja maahanmuutto on vastaavasti lisääntynyt. Tshekin maahanmuutto kasvoi erityisesti vuosina 2007 ja 2008, mutta ulkomaalaisten määrä laski jälleen vuosina 2009 ja 2010.

Turvapaikanhakijat

Vuonna 2011 Tshekistä haki turvapaikkaa 756 henkeä, joista: ukrainalaisia 152, valkovenäläisiä 71, venäläisiä 47, vietnamilaisia 46, mongoleja 41, turkkilaisia  ja kirgisialaisia molempia 32. Hakijoiden kokonaismäärä on laskenut viime vuosina huomattavasti. Vuonna 2009 hakijoita oli 1258 ja  833 hakijaa vuonna 2010. Vuonna 2009 turvapaikka myönnettiin 75 hengelle, 125 hengelle vuonna 2010 ja 108 hengelle vuonna 2011.

 

Vuosina 1990-2011 yhteensä 90 753 ulkomaalaista on hakenut turvapaikkaa Tshekistä. Vuoden 2011 loppuun mennessä turvapaikka oli myönnetty vain 3747 henkilölle. Turvapaikanhakijoiden määrä on vähentynyt vuosittain. Hakijoiden määrän lasku liittyy Tshekin liittymiseen Schengen-alueeseen vuoden 2007 lopussa. Maahan ei pääse Schengenin ulkopuolelta muuten kuin lentokoneella ja alueen ulkopuolelta tulevat henkilöt voivat hakea turvapaikkaa vain ensimmäisestä Schengen-maasta, jonka alueelle he saapuvat.

 

Lähde: Tshekin tilastokeskus, Tshekin sisäasiainministeriö

Uskonto

Vuoden 2011 väestölaskennassa kysymys uskonnosta oli vapaaehtoinen, ja alustavien tietojen mukaan runsaat 45 prosenttia vastaajista jätti vastaamatta siihen.

 

Kysymykseen vastanneista oli

 

  • uskontokuntiin kuulumattomia 34,2 prosenttia ja
  • uskontokuntien jäseniä  13,9 prosenttia.

Uskontoa tunnustamattomat jakautuvat ateisteihin, agnostikkoihin, ei-uskoviin ja "järjestäytymättömiin uskoviin". Korkea prosentuaalinen määrä selittyy paljolti reaalisosialismin perintönä.

 

Eri kirkkojen jäseniä väestöstä:

 

  • roomalaiskatolilaisia 10,3 prosenttia (73,8 prosenttia kaikista kirkkojen jäsenistä)
  • protestantteja 0,9 prosenttia
  • vuoden 2011 väestölaskennan alustavissa tuloksissa ei ole mainittu muslimien määrää, mutta vuoden 2001 väestölaskennan mukaan muslimeja on 3 700 henkeä.

 

Muita uskontoja ovat muun muassa juutalaisuus ja erilaiset itämaiset uskontokunnat.

 

Muslimien todellinen määrä on paljon suurempi: erään arvion mukaan "uskontoa harjoittavia muslimeja" olisi maassa noin 20 000. Muslimien integraatiota koskevassa sisäministeriön tutkimuksessa määrää arvioitiin laskemalla muslimimaista tulleiden maahanmuuttajien määriä, jolloin päädyttiin noin 11 000 muslimiin. Sosialismin aikaan muslimeja tuli Tshekkiin opiskelemaan Irakista ja Syyriasta sekä sittemmin erityisesti Bosniasta ja entisistä neuvostotasavalloista.

 

Roomalaiskatolisen kirkon jäseniä on erityisesti Etelä-Määrissä.

 

Tshekin valtio on maallistunut siinä määrin, ettei esimerkiksi kirkollisten juhlapyhien vietto erityisemmin näy katukuvassa tai muussa yhteiskuntaelämässä.

Kielet

Tshekin ainoaksi viralliseksi kieleksi on tunnustettu tshekki, jota puhuu noin 96 prosenttia väestöstä. Slovakin kielelle on myönnetty vähemmistökielen asema vuonna 1999. Maassa voi kuulla puhuttavan myös puolaa, saksaa ja romanikieltä.

 

Tshekin kieli kuuluu länsislaavilaiseen kieliperheeseen. Tshekin kielen juuret ulottuvat 900-luvulle, jolloin se muiden slaavilaisten kielten tavoin alkoi erottua muinaisslaavista. Ensimmäinen kirjallinen näyttö tshekistä ajoittuu 900–1000-lukujen taitteeseen.

 

Tshekkiä puhuvia vähemmistöjä on nykyään Itävallassa, Puolassa, Saksassa, Ukrainassa, Kroatiassa ja Länsi-Romaniassa sekä Slovakiassa, jossa asuu kymmeniä tuhansia tshekkejä.

 

Tshekkinuoret ovat pääsääntöisesti englannintaitoisia, sillä englanti on pakollinen kouluaine. Vanhempi väestö osaa usein saksaa.

Oikeusjärjestelmä

Tshekin oikeusjärjestelmä edustaa germaanista oikeusperinnettä.

 

Tshekissä on nelitasoinen riippumaton tuomioistuinjärjestelmä, joka koostuu 86 piirioikeudesta,
kahdeksasta lääninoikeudesta, kahdesta vetoomustuomioistuimesta ja korkeimmasta oikeudesta.

 

Erillinen perustuslakituomioistuin käsittelee perustuslakiin liittyviä asioita. Hallinnollisia asioita varten on olemassa kaksitasoinen tuomioistuinjärjestelmä. 

 

Oikeusjärjestelmä perustuu piirioikeuksiin, joissa suurin osa oikeusjutuista käsitellään. Lääninoikeudet ovat muutoksenhakuinstanssi piirioikeuksien päätöksille. Toisaalta lääninoikeudet käsittelevät eräitä tärkeämpiä oikeusjuttuja kuten murhat, laajat omaisuusjutut, maanpetokset sekä kaupallisten yritysten rekisteröinnit. Vetoomustuomioistuimet ("korkea oikeus") toimivat muutoksenhakuinstansseina lääninoikeuksille.

 

"Korkeat oikeudet" sijaitsevat Prahassa ja Olomoucissa. Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus sijaitsevat Brnossa. Korkeimmalla oikeudella on perustuslakituomioistuimelle kuuluvia asioita lukuun ottamatta korkein lainkäyttövalta. Korkein oikeus jakautuu rikos-, siviili- ja kauppaoikeusasioihin.
 
Brnossa sijaitsevaan perustuslakituomioistuimeen kuuluu 15 tuomaria. Presidentti nimittää perustuslakituomioistuimen tuomarit, ja heidän toimikautensa pituus on 10 vuotta. Nimitykset vaativat senaatin hyväksynnän.

Korruptio

Transparency Internationalin julkaisemassa vuoden 2011 Corruption perceptions index -tutkimuksessa Tshekki sijoittui maailmanlaajuisesti sijalle 57. EU-maista Tshekki oli 22.  Julkisuudessa esitettyjen korruptiotapausten määrä vaikuttaa kasvaneen. Korruptioepäilyt kohdistuvat myös maan johtaviin poliitikkoihin. Sisäpolitiikan ja liike-elämän kytkökset ovat nivoutuneet Tshekissä. Julkisten tilausten kilpailuttaminen on yleensä ollut melko heikkoa. Päättävä viranomainen saattaa olla välikäsien kautta tarjouskilvan voittavan yrityksen osakkeenomistaja. 

 

Hallituksen uudistusohjelmaan sisältyy myös korruptionvastaisen toiminnan strategia, jolla hallitus pyrkii kitkemään korruption etenkin julkisista hankinnoista, tekemään puolueiden rahoituksesta transparenttia ja säännöt kuntien ja läänien omaisuuden käytöstä tiukemmiksi. Virkamiesten korruptiosta annettavat tuomiot kovenevat ja käyttöön otetaan niin sanotun "kruununtodistajan rankaisemattomuus", millä tarkoitetaan rikosten paljastamiseen myötävaikuttavien syyllisten mahdollista vapauttamista tuomiosta. 

 

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Tshekissä on yhdeksän vuotta kestävä oppivelvollisuus, joka yleensä aloitetaan kuuden vuoden ja lopetetaan 15 vuoden iässä. Ennen ala-asteelle menoa lapsi on voinut myös osallistua esikouluopetukseen. Pakollisen peruskoulun jälkeen oppilaat voivat hakea ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Lukion käyneet suorittavat ylioppilaskirjoituksia vastaavan kokeen, jonka läpäisseet voivat hakea opiskelemaan korkeakouluihin. Myös ammattikoulun valinneiden on mahdollista suorittaa täydentävät lukio-opinnot ja saavuttaa jatko-opintokelpoisuus.
 
Vuoden 2011 väestölaskennan alustavien tietojen mukaan noin 12 prosentilla yli 15-vuotiaista tshekeistä on korkeakoulututkinto. Korkeakoulutettujen määrä on voimakkaassa kasvussa. Vuonna 2001 heitä oli 760 000 ja vuonna 2011 jo 1,1, miljoonaa. Tshekissä on pitkään ollut käynnissä korkeakoulu-uudistuksen valmistelut. Esillä on ollut mahdollisten opintomaksujen käyttöönotto ja yliopiston ulkopuolisten edustajien osallistuminen koulujen hallintoon.

 

Noin 60 prosentilla yli 15-vuotiaista tshekeistä on suoritettuna keskiasteen koulutus. Vuonna 2011 käyttöön otettiin uusi ylioppilaskoe, jonka toinen osa on kaikille kokelaille sama ja toisen osan koulu voi suunnitella itse.

 

Tshekissä on noin 80 korkeakoulua, joista noin 50 on yksityisiä. Maan tunnetuimpia yliopistoja ovat Euroopan vanhimpiin kuuluva Kaarlen yliopisto Prahassa, Palacký-yliopisto Olomoucissa ja Masaryk-yliopisto Brnossa.

 

Tshekki on huolestunut Pisa 2009 -tutkimusten tuloksista. Tshekkikoululaisten lukutaidon taso on selvästi laskenut aikaisempaan verrattuna. Tulokset matematiikassa ja luonnontieteissä eivät myöskään ole enää niin hyviä kuin ennen.

Yhteiskuntaolot

Työllisyys

Erityisesti koulutetusta työvoimasta on pulaa. Työmarkkinoiden ongelmakohtia ovat lisäksi rakenteelliset vaikeudet, työvoiman vähäinen liikkuvuus ja alueellisesti korkea työttömyys varsinkin vanhoilla raskaan teollisuuden seuduilla.

 

Työttömyys oli vuonna 2011 Tshekissä 6,7 prosenttia työvoimasta. Prahassa työllisyystilanne on muuta maata parempi, työttömiä oli vain 3,6 prosenttia. Nuorisotyöttömyys oli vuonna 2011 Tshekissä 18 prosenttia, eli hieman alhaisempi kuin EU-maissa (21,4 prosenttia).

 

Tshekin tilastoviraston mukaan maassa työskenteli laillisesti vuoden 2011 joulukuussa alle 220 000 ulkomaalaista työntekijää. Näistä suurimmat ryhmät muodostavat slovakit (noin 106 000) ja ukrainalaiset (35 000). Ulkomaalaisten työntekijöiden määrä kasvoi vuoteen 2008 saakka, mutta on sitten laskenut talouskriisin seurauksena.

 

Laittomia siirtolaisia arvioidaan olevan jopa 300 000, vaikka tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Vuonna 2010 maasta karkotetuista laittomista siirtolaisista suurin osa oli ukrainalaisia. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivat Vietnamista, Mongoliasta, Moldovasta ja Venäjältä.

Eläkejärjestelmä

Tshekin väestöstä noin 16 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Eläkeikäisten osuuden ennustetaan lähivuosina kasvavan. Ikääntyvän väestön johdosta Tshekissä on käynnissä asteittainen eläkeiän nostaminen 66 ikävuoteen 2041 mennessä. Lisäksi naisten ja miesten eläkeiät yhtenäistetään tuohon mennessä. Vielä vuonna 2008 miehet jäivät eläkkeelle yleisesti 62 vuoden ja naiset 61 vuoden iässä. 

 

Vuodesta 1994 alkaen Tshekissä on myös ollut mahdollista liittyä yksityisiin, vapaaehtoisiin eläkejärjestelmiin. Tshekissä oli vuonna 2011 yhtä eläkeiän saavuttanutta henkilöä kohden 2,15 maksajaa. Eläkeiän saavuttaneita oli vuonna 2011 noin 2,3 miljoonaa.

 

Tshekin vanhuuseläkkeen määrä on keskimäärin 10 700 korunaa eli noin 420 euroa kuukaudessa. Työ- ja sosiaaliministeriön mukaan vanhuuseläkkeen määrä on alimmillaan noin 3000 korunaa. Tshekin nykyinen hallitus on valmistellut vuonna 2013 voimaan tulevan eläkeuudistuksen osana valtiontalouden uudistuksia.

Tasa-arvo

Sukupuolten välinen tasa-arvo on lailla taattu Tshekissä, mutta käytännössä tasa-arvotyössä on vielä paljon kohentamista. Tshekki oli viimeinen Euroopan unionin jäsenmaa, joka hyväksyi syrjinnän vastaisen lain kesäkuussa 2009. Tällä päätöksellä parlamentin alahuone kumosi presidentti Klausin veton. Laki kieltää ikään, rotuun, sukupuoleen, etnisyyteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvan syrjinnän.

Suhtautuminen vähemmistöihin

Tshekissä on 12 vähemmistöä, joista suurimmat ovat romanit, slovakialaiset, puolalaiset ja saksalaiset. Vietnamilaisia ei virallisesti lasketa vähemmistöihin, vaikka he ovat vastikään pyytäneet asemansa virallistamista. Vuonna 2011 Amnesty Internationalin ja Yhdysvaltain ulkoasiainministeriön ihmisoikeusraportit kritisoivat Tshekkiä romanien syrjinnästä. Raporttien mukaan syrjintä ilmeni erityisesti koulutukseen pääsyssä, asunnon etsinnässä ja terveyspalveluissa. Romanien työllistyminen on vaikeaa puutteellisen koulutuksen ja työnantajien asenteiden vuoksi. Lisäksi viime vuosina on erityisesti Pohjois-Böömissä ilmennyt väkivaltaisuuksia romanien ja valtaväestön välillä alueilla, joilla asuu runsaasti romaneja.

 

Romanilasten sijoittaminen apukouluihin on herättänyt paljon keskustelua. Äärioikeisto on syyllistynyt romaneja vastaan tehtyihin väkivallantekoihin.

 

Tshekin hallituksella on pääministerin johdolla toimiva romanivähemmistöasiain neuvosto, joka perustettiin vuonna 1997. Neuvosto koordinoi romanien integrointia yhteiskuntaan ja heidän olojensa parantamiseksi suunnattuja toimia. Romaneja on yritetty sopeuttaa yhteiskuntaan erilaisten ohjelmien ja projektien avulla, tulokset ovat jääneet kuitenkin vaatimattomiksi.

 

Tshekin pääministerin kanslian alaisuudessa toimii ihmisoikeus- ja vähemmistövaltuutettu, joka 16. helmikuuta 2011 alkaen on ollut Monika Šimůnková. Tshekillä ei ole enää ihmisoikeus- ja vähemmistöasiain ministeriä kuten vielä muutama vuosi aikaisemmin. 

 

Tshekissä homoseksuaalien avioliittoon vihkiminen on laissa sallittu, mutta valtio ei ole myöntänyt samaa sukupuolta oleville pareille adoptio-oikeutta. Melkein kolme neljäsosaa tšekeistä hyväksyy samaa sukupuolta olevien avioliitot. Noin kaksi kolmasosaa puolestaan hyväksyisi myös adoptio-oikeuden myöntämisen.

Kulttuuri

Kulttuurin asema valtiossa ja yhteiskunnassa

 

Tshekillä on pitkät ja vahvat perinteet kulttuurin eri aloilla, erityisesti musiikissa, teatterissa ja
kirjallisuudessa. Samettivallankumouksen jälkeisenä aikana kulttuuritarjonta on monipuolistunut ja kansainvälistynyt. EU-jäsenyys on lisännyt kansainvälistä vuorovaikutusta myös kulttuurin alalla.

 

Tshekin ehkä kansainvälisesti tunnetuin kulttuurivaikuttaja oli samettivallankumouksen jälkeinen
presidentti, kirjailija Václav Havel. Ulkomailla työskentelevistä taiteilijoista tunnetuimpia ovat
kirjailija Milan Kundera, oopperalaulaja Magdalena Kožená ja Oscar-voittaja elokuvaohjaaja Miloš Forman. Edesmenneistä suurista nimistä voidaan mainita muun muassa säveltäjät Antonín Dvořák ja Bedřich Smetana, kirjailijat Jaroslav Hašek, Karel Čapek, Bohumil Hrabal, Jaroslav Seifert ja Franz Kafka sekä taidemaalarit Alfons Mucha (art nouveau -taidesuunnan huomattavimpia edustajia) ja František Kupka (abstraktin taidesuunnan pioneereja).

 

Nukketeatterilla ja animaatioilla on Tshekissä vahva asema. Tunnetuin animaatiohahmo on Zdeněk Milerin vuonna 1956 luoma Myyrä (Krtek).

Media

Kommunismin kaatumisen jälkeen Tshekin media kävi läpi laajamittaisen demokratisoinnin ja entiset valtion tiedotusvälineet yksityistettiin. Suurin osa Tshekin johtavista tiedotusvälineistä on nykyisin johtavien ulkomaisten mediayhtiöiden omistuksessa. Lehdistön omistavat pääosin sveitsiläiset ja saksalaiset yhtiöt. Ainoa poikkeus on liikemies Zdeněk Bakalan omistama Economia -kustannusyhtiö, joka julkaisee muun muassa laatulehti Hospodářské Novinya sekä arvostettua viikkolehti Respektiä. Yksi suurimmista tshekkiläisten aikakauslehtien kustantajista on Sanoma Media Praha.

 

Julkisin varoin tuetun Česká televize -televisioyhtiön tulee lakien mukaan olla poliittisesti riippumaton, mutta sen hallintoneuvostossa on poliittisten puolueiden edustajia. Julkisuudessa esitetään usein epäilyjä hallintoneuvoston vaikutuksesta yhtiön televisiokanavien uutisointiin.

 

Tshekin laatulehdistö sekä julkisen palvelun televisiokanavat ovat olleet vaikeuksissa kilpailussa tabloidi-lehdistön, internetin uutispalveluiden ja yksityisten televisiokanavien kanssa. Julkisen palvelun televisiokanavat ovat katsojamäärissä selkeästi pääasiassa ulkomaisia viihdesarjoja esittäviä yksityisiä kanavia jäljessä. Maan luetuin lehti on sensaationhakuinen iltapäivälehti Blesk, joka tavoittaa vuonna 2011 tehdyn Media Projekt -lehdistötutkimuksen mukaan keskimäärin 1,34 miljoonaa lukijaa.

 

Tshekin tietotoimisto (ČTK, Česká tisková kancelář) on uutistoimistona käytännössä monopoliasemassa. ČTK on julkisen palvelun yhtiö ja sen olemassaolosta on määrätty lailla.

Lehdistö

Tshekin keskeisimmät päivälehdet:

 

  • Maan luetuin uutispäivälehti on Mladá fronta Dnes (Nuori rintama tänään), jota julkaisi ennen vuotta 1990 sosialistinen nuorisojärjestö. Dnes on kuitenkin nykyisin poliittiselta linjaltaan oikeistokonservatiivinen. Lehti on viime vuosina saanut yhä enemmän iltapäivälehden piirteitä. Lehti tavoittaa vuoden 2011 Media Projekt -tutkimuksen mukaan päivittäin 815 000 lukijaa.

 

  • Toiseksi luetuin uutislehti on Právo (oikeus), joka on poliittisesti lähinnä sosiaalidemokraattista puoluetta. Právo tavoittaa päivittäin noin 417 000 lukijaa.

 

  • Lidové Novinylla (Kansan uutiset) on Tshekin päivälehdistä pisimmät perinteet. Se käsittelee erityisesti politiikkaa, taloutta ja kulttuuria. Myös lyhenteellä "Lidovky" tunnettu lehti on poliittisesti konservatiivinen. Lehti tavoittaa päivittäin noin 231 000 lukijaa.

 

  • Hospodářské Noviny (Talousuutiset) on Tshekin uutispäivälehdistä ehkä laadukkain. Se kertoo nimestään huolimatta talouden lisäksi myös politiikasta, kulttuurista ja urheilusta. Lehti tavoittaa päivittäin noin 194 000 lukijaa.

 

  • Deník (Päivälehti) ilmestyy alueellisesti eri versioina ja keskittyy pääosin paikallisiin aiheisiin.

 

Keskeisimmät poliittiset viikkolehdet:

 

  • Maan luetuin viikkolehti on Reflex, joka kommentoi laajalti niin politiikkaa kuin kulttuuria. Reflex on suuntaukseltaan liberaali ja lehti on usein rikkonut erilaisia tabuja kansikuvillaan, artikkeleillaan ja sarjakuvillaan. Lehti tavoittaa noin 297 000 lukijaa.

 

  • Respekt puolestaan keskittyy lähinnä politiikkaan, talouteen ja yhteiskunnallisiin aiheisiin. Lehti on usein vallanpitäjiä kohtaan kriittinen ja sävyltään liberaali. Lehti tavoittaa noin 114 000 lukijaa.

 

  • Myös viikkolehti Týden kommentoi politiikkaa, taloutta, kulttuuria, urheilua ja yhteiskunnallisia aiheita. Lehti tavoittaa noin 179 000 lukijaa.

 

  • Arvostetuimpia viikottain ilmestyviä talouslehtiä ovat Euro sekä Hospodářské Novinyn viikkoliite Ekonom.

 

  • Kerran viikossa ilmestyvä englanninkielinen The Prague Post on kohtalainen tiedonlähde. Joka toinen viikko ilmestyvässä Prague Monitor -lehdessä julkaistaan tshekkilehdistöstä käännettyjä artikkeleja englanniksi. 

Radio

Radion asema Tshekissä on yhä varsin merkittävä ja se saavuttaa vuoden 2011 loppupuolella tehdyn Radioprojekt -tutkimuksen mukaan viikoittain keskimäärin 84 prosenttia kansalaisista.

 

Tshekissä on kymmenen maanlaajuista radiokanavaa, joista kuutta lähettää julkisin varoin tuettu Český Rozhlas (Tshekin radio). Selkeästi kuunnelluimpia kanavia ovat kuitenkin yksityiset musiikki- ja viihdekanavat Radio Impuls, Evropa 2 ja Frekvence 1.

Televisio

Tshekin televisiolähetysten digitalisointi on saatettu loppuun. Julkisen palvelun yhtiö Česká televize (ČT) lähettää ohjelmia neljällä kanavalla, joihin kuuluu digitaalinen uutiskanava ČT24. Viihteeseen, sarjoihin ja elokuviin keskittyvät yksityiset mainoskanavat Nova ja Prima Family saavat huomattavasti ČT:n kanavia enemmän katsojia. Ulkomaiset sarjat ja elokuvat ovat lähes poikkeuksetta tshekiksi dubattuja.

Internet

Eurostatin tilastojen mukaan 63 prosenttia 16-74-vuotiaista käyttää internetiä säännöllisesti. Vuonna 2011 67 prosentilla tshekkikodeista on internetyhteys. Vielä vuonna 2006 internetyhteys oli vain 29 prosentilla kotitalouksista.

 

Kaikilla päivä- ja viikkolehdillä on omat internet-sivustonsa, joilla on osittain samaa aineistoa kuin paperiversioissa.
 
Pelkästään internetissä ilmestyvä uutislehti Aktuálně.cz on arvostettu ja suosittu. Laadukkaalle sivustolle kirjoittaa monia tunnettuja toimittajia ja sen blogikeskusteluihin osallistuu myös maan johtavia poliitikkoja ja yhteiskunnallisia vaikuttajia.

 

Lähteet: Tshekin tilastovirasto, Median-tutkimuslaitos, Eurostat, Analyysi Tshekin mediamaisemasta (http://www.ejc.net/media_landscape/article/czech/).

 

Internetin uutispalveluita:

 

 

Englanninkielisiä uutisia tarjoavat muun muassa:

 

Kansalaisyhteiskunta

Tshekissä toimii suuri määrä (yli 70 000) hallituksesta riippumatonta kansalaisjärjestöä (NGO), mutta valtaosa niistä on hyvin pieniä paikallisia yhdistyksiä. Vain harvoilla suurilla NGO:illa on palveluksessaan palkattuja työntekijöitä.

 

Kansalaisjärjestöjen toiminta kattaa varsin monipuolisesti muun muassa ympäristöön, terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin, opetukseen, katastrofiapuun, nuorison vapaa-ajan palveluihin ja ihmisoikeuksiin liittyvät toiminnot.

 

EU:n rakennerahastojen rooli kansalaisjärjestösektorin rahoituksessa on muodostunut huomattavaksi. Merkittävää projektirahoitusta antaa myös Norjan, Islannin ja Liechtensteinin ETA:n puitteissa perustama Civil Society Development Foundation.

 

Tunnettuja Tshekissä toimivia kansalaisjärjestöjä ovat esimerkiksi People in Need Foundation, Czech Helsinki Committee, Transparency International, Dagmar and Václav Havel Foundation, Civic Forum, Amnesty International sekä muun muassa Václav Havelin perustama, globaalitason valistuneisuutta ja sivilisaatiota edistävä Forum 2000 -säätiö ja konferenssi.

 

Prahassa toimii useiden valtioiden taloudellisesti tukemana holokaustin muiston vaalimista ja uhrien omaisuuden palauttamista edistävä European Shoah Legacy Institute (ESLI).   

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Suhteiden yleisluonnehdinta

Jäsenyys EU:ssa yhdistää Suomea ja Tshekkiä tiiviisti ja muodostaa maiden yhteistyön keskeisen kehikon.  

 

Tshekissä arvostetaan Suomen toimintaa Euroopan unionin jäsenenä. Suomea on käytetty  esimerkkinä pienen valtion mahdollisuuksista saada äänensä kuuluviin unionissa. Suomen koulutusjärjestelmä ja tutkimus ovat saaneet paljon median huomiota osakseen Tshekissä.

 

Suomessa arvostetaan Tshekkiä vahvana teollisuus- ja kulttuurimaana. Škoda-autot ovat Suomessakin suosittuja. Kumpikin maa panostaa energiapolitiikassaan ydinvoiman lisärakentamiseen.

 

Suomi ja Tshekki ovat molemmat merkittäviä jääkiekkomaita. Yleisurheilussa keihäänheitto on ollut kummankin vahvoja lajeja. Maiden välinen urheilusympatia on peräisin Emil Zátopekin ajoilta Helsingin olympialaisista. Myös esimerkiksi rakennustaiteen, musiikin, elokuvan ja kirjallisuuden alalla on keskinäinen arvostus huomattavaa. Tunnetuin suomalainen taiteentekijä Tshekissä on nykyisin elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki. 

 

Tshekissä vierailee vuosittain noin 60 000 suomalaista turistia. Useimmat suomalaiset käyvät Prahassa, mutta myös kylpyläkaupungit Karlovy Vary (Karlsbad) ja Mariánské Lázně (Marienbad) tunnetaan.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Suomen ja Tshekin välinen kauppa vuonna 2011

 

  • Suomen vienti Tshekkiin kasvoi vajaat 12 prosenttia (272 miljoonaan euroon)
  • Suomen tuonti Tshekistä kasvoi puolestaan 15 prosenttia  (lähes 704 miljoonaan euroon), joten kauppavaje Suomen tappioksi kohosi lähes 432 miljoonaan euroon.
  • Kauppavaihto notkahti selvästi vuoden 2008 taantuman jälkeen, mutta Tshekin vienti Suomeen kääntyi jo 2010 vahvaan nousuun, joka voimistui 2011. Kun Suomen vienti Tshekkiin on elpynyt hitaasti eikä vieläkään palautunut vuoden 2007 ennätystasolle (367 miljoonaa euroa), näyttää kauppavajeen syveneminen jatkuvan. 
  • Tshekin vientimenestystä selittää ennen muuta maassa valmistettujen autojen (Škoda, Toyota, Hyundai, Citroen, Peugeot) kasvava menekki Suomen markkinoilla. Myös Tshekissä valmistetut tv- ja radiolaitteet, teollisuuden koneet ja laitteet, voimakoneet ja moottorit mutta myös rauta ja teräs ovat hallitsevia tuoteryhmiä maan viennissä Suomeen.
  • Suomen vientiä Tshekkiin hallitsevat osittain samat tuoteryhmät suurimpina rauta ja teräs sekä sähkökoneet ja laitteet.  Suomessa valmistettujen puhelinlaitteiden vienti Tshekkiin on 10-vuotiskaudella 2002 lähtien supistunut 16 prosenttia.
  • Tshekin osuus Suomen kokonaisviennistä oli 0,5 prosenttia ja -tuonnista 1,2 prosenttia.  
  • Suomen osuus Tshekin kokonaisviennistä oli 0,6 prosenttia ja -tuonnista 0,3 prosenttia.
  • Tshekin kauppakumppanien tärkeysjärjestyksessä Suomi  on noin sijalla 25. 

Muuta tietoa Suomen ja Tshekin kaupallisista suhteista

  • Suomalaisten kokonaan omistamien tai yhteisomistuksessa toimivien yritysten määrä on lisääntynyt. Tshekissä on edustettuina yli 40 suomalaisten kokonaan omistamaa tai yhteisomistuksessa toimivaa yritystä.
  • Suoraan Suomesta tehtyjen investointien määrä on tietolähteestä riippuen 24–120 miljoonaa euroa.
  • Esimerkkejä suomalaisista Tshekissä tuotantoa harjoittavista yrityksistä ovat Tieto, Kone, Kemira, YIT, Huhtamäki, StoraEnso, ja KWH Pipe. 
  • Suuri tshekkiläinen rakennusyhtiö Metrostav a.s. on puolestaan saanut jalansijan maan- ja tunnelinrakennusurakoissa Suomessa (muun muassa pääkaupunkiseudun Länsimetro).

 

(Lähteet: Tullihallitus, Finpro, Tshekin tilastovirasto, Tshekin kauppa- ja teollisuusministeriö)

Kulttuurisuhteet

Kulttuurivaihtoa harjoitetaan muun muassa taidenäyttelyjen, konserttien, elokuva- ja teatteriesitysten sekä yksittäisten taiteilijoiden sekä pienryhmien vierailujen muodossa. Kulttuuriyhteyksiä Suomen ja Tshekin välillä on suoraan kulttuurilaitosten, instituutioiden, järjestöjen, gallerioiden, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten esiintyjien ja esiintyjäryhmien välillä. Alueelliset taidetoimikunnat Suomessa ovat olleet aktiivisia. Prahassa vapaaehtoispohjalla Pohjoismaiden ja Baltian maiden epävirallisena "kulttuuri-instituuttina" toimiva Skandinavian talo   edistää osaltaan Tshekissä suomalaisen kulttuurin tunnettuutta.

 

Edellytykset esimerkiksi suomalaisen musiikin, kuvaamataiteen ja muotoilun esittelyyn ovat hyvät. Suomalaista kirjallisuutta, myös uudempaa kuten Arto Paasilinnaa, Kari Hotakaista ja Sofi Oksasta, kustannetaan ja käännetään tshekiksi. Prahan ja muun Tshekin lukuisat festivaalit eri taiteenaloilla tarjoavat tilaisuuden myös suomalaiseen profiloitumiseen.

 

Prahassa on käytettävissä Uudenmaan, Etelä-Savon ja Pirkanmaan taidetoimikunnan taiteilijaresidenssi.

 

Suomalaiset, suomen kieli

Tshekissä arvioidaan asuvan noin 1000 suomalaista. Suomalaisten opiskelijoiden määrä on Erasmus- ja muiden vastaavien vaihto-ohjelmien johdosta lisääntynyt viime vuosina. Tshekissä asuvien suomalaisten liikemiesten ja heidän perheidensä määrä on vähentynyt. Suomalaisyritykset rekrytoivat johtonsa yhä useammin paikallisesti.

 

Suomen kieltä ja kulttuuria voi tällä hetkellä opiskella Prahan Kaarlen yliopistossa sekä Brnon Masarykin-yliopistossa. Kaarlen yliopistossa suomenkielen opiskelijoita on 40-50 ja Brnon yliopistossa noin 30-40.  

 

Suomessa toimii myös Suomi-Tshekki-seura ry sekä Bohemia - Böömin, Määrin ja Slovakian kulttuurien edistämisseura ry, joiden tarkoituksena on edistää Suomen ja Tshekin kansojen ystävyyttä, kulttuurivaihtoa ja tarjota suomalaisille monipuolista tietoa Tshekistä.

 

Suomi-Tshekki-seura ry (http://www.suomi-tsekki-seura.fi/w/Etusivu)
Bohemia - Böömin, Määrin ja Slovakian kulttuurien edistämisseura ry (http://www.bohemia-seura.de.vu/)

Ystävyyskunnat

Ystävyyskuntaverkosto pitää osaltaan yllä yhteyksiä Suomen ja Tshekin välillä:

 

  • Haapavesi  Zatec 1994
  • Helsinki  Praha
  • Karkkila  Susice 2002
  • Tampere  Olomouc 1986
  • Vaasa  Sumperk  1983
  • Vantaa  Mladá Boleslav 1967

 

Lähde: Kuntaliitto

Sopimukset

Suomen ja Tshekin välillä ovat voimassa (2012) seuraavat kahdenväliset sopimukset (sulkeissa päivämäärä, jolloin sopimus tehty):

 

  • Sopimus turvallisuusluokitellun tiedon vaihtamisesta ja vastavuoroisesta suojaamisesta (26.5.2008)
  • Sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi sekä veron kiertämisen estämiseksi (2.12.1994)
  • Sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojelusta (6.11.1990)
  • Yhteistoiminnasta matkailun alalla tehty sopimus (20.12.1977)
  • Viisumivapaussopimus (31.1.1975)
  • Sopimus yhteistyöstä kulttuurin, tieteen sekä muilla näihin liittyvillä aloilla (12.10.1973)
  • Kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskeva sopimus (23.2.1970)
  • Lentoliikennesopimus (13.7.1949)

 

Vuonna 1994 sovittiin maiden välisellä kirjeenvaihdolla eräiden alun perin Suomen ja Tshekkoslovakian välisten sopimusten soveltamisesta Suomen ja Tshekin välisissä suhteissa. Kuusi viimemainittua sopimusta kuuluvat tähän piiriin.

 

Maiden välisistä alakohtaisista ohjelmista tai yhteisymmärryspöytäkirjoista (MoU) mainittakoon seuraavat:

 

  • Kulttuuri-, koulutus- ja tiedeyhteistyötä koskeva maiden hallitusten välinen ohjelma (26.9.2006)
  • Yhteisymmärryspöytäkirja Suomen ja Tshekin puolustusministeriöiden välillä yhteistyöstä puolustusmateriaalialan tutkimuksessa, tuotekehityksessä, tuotannossa, hankinnassa ja ylläpidossa (21.11.1996)  

Vierailut

Vierailuja Tshekkiin
  • Presidentti Halosen osallistuminen Václav Havelin hautajaisiin joulukuu 2011
  • Puhemies Sauli Niinistön vierailu syyskuu 2010
  • Pääministeri Matti Vanhanen, ulkoministeri Alexander Stubb, maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen vierailivat Tshekissä vuonna 2008 
  • Ulkoministeriön virkamiesjohdon edustajien kesken on ollut temaattisia keskusteluja vuosittain sekä Helsingissä että Prahassa.
Vierailuja Suomeen
  • Teollisuus- ja kauppaministeri Martin Kuban tutustuminen Olkiluoto 3- hankkeeseen (kesäkuu 2012)
  • Tshekistä  Suomeen on suuntautunut parlamenttivaltuuskuntien sekä varaministeri- ja korkean virkamiestason vierailuja sektoreilla kuten koulutus, ympäristö, energia, sosiaali- ja terveysala
  • Presidentti Václav Klausin valtiovierailu kesäkuu 2005

Historia

Suomen edustustopäälliköt

Tshekkoslovakiassa:

 

  • Karl Gustaf Idman, lähettiläs (Riika) 1927-28, lähettiläs (Varsova) 1928-1935
  • Armas Yöntilä, asiainhoitaja (Praha) 1935-1938
  • Ensio Hiitonen, asiainhoitaja 1938-1939 
  • Eduard Palin, lähettiläs 1947-1950
  • Ragnar Numelin, lähettiläs 1950-1953
  • Urho Toivola, lähettiläs 1953-1957
  • Jaakko Ahokas, lähettiläs 1957-59, suurlähettiläs  1958-1962
  • Atle Asanti, suurlähettiläs 1962-1972
  • Joel Toivola, suurlähettiläs 1972-1976
  • Olli Auero, suurlähettiläs 1976-1980
  • Antti Karppinen, suurlähettiläs 1980-1985
  • Eero Yrjölä, suurlähettiläs 1985-1990
  • Pauli Opas, suurlähettiläs 1990-1992

 

Tshekissä:

 

  • Pauli Opas, suurlähettiläs 1993-1994
  • Esko Rajakoski, suurlähettiläs 1994-1999
  • Risto Rännäli, suurlähettiläs 1999-2003
  • Jorma Inki, suurlähettiläs 2003-2007
  • Hannu Kyröläinen, suurlähettiläs 2007-2010
  • Päivi Hiltunen-Toivio, suurlähettiläs 2010-

Tshekkoslovakian ja Tshekin edustopäälliköt

Luetteloa ylläpitää Tshekin Suomen-edustusto verkkosivuillaan (http://www.mzv.cz/helsinki/en/bilateral_relations/history_of_diplomatic_representation_in/index.htm)

Diplomaattisuhteet

 

Suomi tunnusti Tshekin tasavallan 1. tammikuuta 1993. Samalla solmittiin valtioiden diplomaattisuhteet.

 

Tshekkoslovakia tunnusti Suomen 15. heinäkuuta 1920. Muodollista nootinvaihdolla tapahtunutta diplomaattisuhteiden solmimista ei tuolloin tehty. Asia oli ollut vireillä jo vuodesta 1921. Vasta 5. syyskuuta 1927 Suomi myönsi agrementin Tshekkoslovakian Varsovan-lähettiläälle.

 

Vastaavasti Pariisin rauhansopimuksen jälkeen suhteet solmittiin muodollisesti uudestaan, kun Suomi myönsi agrementin Tshekkoslovakian uudelle Helsingin-lähettiläälle 8. toukokuuta 1947.

Historia

Tshekki muodostuu kolmesta historiallisesta osasta: Böömistä (Čechy), Määristä (Morava) ja osasta Sleesiaa (Slezsko). Přemysl-hallitsijasukuun kuuluva kuningas Otakar II kehitti 800-luvun lopussa perustetusta Prahasta vuosina 1253–1278 tärkeän keskieurooppalaisen kauppakeskuksen. Talouden kehitys alkoi, kaupungistuminen lisääntyi ja erityisesti saksalaisten maahanmuutto kasvoi.

 

Kuningas Kaarle IV (1346–1378) oli ensimmäinen Böömin kuningas, josta tuli myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija. Hänen hallituskaudellaan alueen kukoistus alkoi. Praha sai valtakunnan pääkaupungin aseman ja siitä kasvoi eräs Euroopan merkittävimmistä kaupungeista. Prahaan perustettiin Keski-Euroopan ensimmäinen yliopisto. 

 

Tshekki Jan Hus (noin 1370–1415) on ensimmäisiä uskonpuhdistajia. Hänet poltettiin roviolla katolisen kirkolliskokouksen päätöksellä. Teloitus johti niin sanottuihin hussilaissotiin, jotka päättyivät vuosina 1478 ja 1485 solmittuihin rauhansopimuksiin.

 

Böömin kuningaskunta liitettiin Unkarin tavoin Habsburgien valtakuntaan 1500-luvulla. Alueesta tuli kiinteämpi osa saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Böömille myönnettiin tietynasteinen uskonnonvapaus, jolla ei ollut vastinetta muualla Euroopassa. Keisari Rudolf II:n (1576–1611) valtakaudella Prahasta tuli Euroopan kulttuurikeskus. Aikaa on kutsuttu Böömin toiseksi kultakaudeksi.

 

Böömin aateliston ja katolisten Habsburg-keisarien välinen valtakamppailu johti lopulta vuonna 1618 tapahtuneen yhteenoton seurauksena kolmikymmenvuotiseen sotaan. Vuonna 1620 katolinen armeija löi evankeliset Prahan Valkeavuoren (Bílá hora) taistelussa. Sodan seurauksena Böömin aateliset teloitettiin ja heidän maansa jaettiin ulkopuolelta tulleille katolisille saksalaisille. Uskonnonvapauden peruuttamisen seurauksena protestanttien maastamuutto oli voimakasta.

 

1700- ja 1800-lukujen taitteessa käynnistyneen kansallisen heräämisen myötä tshekin kieltä ja kulttuuria alettiin voimistaa. 1800-luvulla Tshekin maat olivat saavuttaneet korkean teollisen ja yhteiskunnallisen kehityksen. Maahan perustettiin lukuisia puolueita ja demokraattisia instituutioita.

 

Tshekki ja Slovakia muodostivat yhdessä Tshekkoslovakian tasavallan ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918. Maan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin professori Tomáš Garrigue Masaryk. Tshekkien ja slovakkien lisäksi maassa oli huomattavat saksalaiset, unkarilaiset ja juutalaiset vähemmistöt - saksalaisia enemmän kuin slovakkeja. Sotienvälisenä aikana Tshekkoslovakia oli Euroopan vauraimpia, teollistuneimpia ja demokraattisimpia maita.

 

Vuonna 1938 tehdyn Münchenin sopimuksen perusteella Tshekkoslovakia joutui luopumaan sudeettialueistaan Saksan hyväksi. Näiden alueluovutusten seurauksena Tshekkoslovakia menetti tärkeitä teollisuusalueita ja mahdollisuuden puolustautua linnoituslaitteiden turvin. Vuonna 1935 Masarykin seuraajaksi valittu Edvard Beneš lähti maanpakoon Münchenin sopimuksen seurauksena.

 

Slovakia julistautui Saksan painostuksesta itsenäiseksi valtioksi 14. maaliskuuta 1939. Slovakian irtautumisen jälkeen Saksa miehitti lopun Tshekin maa-alueesta ja julisti Böömin ja Määrin protektoraatikseen. Merkittävä osa Tshekkoslovakian romani- ja juutalaisväestöstä tuhottiin keskitysleireillä.

 

Puna-armeija marssi Prahaan 9. toukokuuta 1945. Sudeettialueet liitettiin jälleen Tshekkoslovakiaan ja niiden koko saksalaisväestö karkotettiin maasta. Valtion entinen itäisin osa Rutenia liitettiin Stalinin vaatimuksesta Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.

 

Vuoden 1946 vaaleissa kommunistinen puolue sai vaalivoiton. Vuonna 1948 kommunistit kaappasivat vallan ja liittivät valtion sosialistiseen leiriin.

 

Prahan kevääksi nimetty kausi oli kulttuurin alueelta hiljalleen politiikkaan laajentunut vapautumisprosessi, joka keväällä 1968 mahdollisti yhteiskunnallisen keskustelun ja matkailun ulkomaille sekä poisti sensuurin. Puoluejohtaja Alexander Dubčekin yritys rakentaa "ihmiskasvoista sosialismia" johti Varsovan liiton tekemään Tshekkoslovakian miehitykseen 21. elokuuta 1968.

 

Kommunistivalta sortui rauhanomaisesti vuoden1989 lopulla niin sanotun samettivallankumouksen seurauksena. Prosessi käynnistyi 17. marraskuuta ja huipentui Václav Havelin valitsemiseen presidentiksi 29. joulukuuta. Valtion nimeksi tuli Tshekin ja Slovakian liittotasavalta. Maan ensimmäiset demokraattiset parlamenttivaalit järjestettiin kesäkuussa 1990.

 

Vuodenvaihteessa 1992–1993 Tshekkoslovakia jakautui rauhanomaisesti Tshekkiin ja Slovakiaan. Päätös jakautumisesta tehtiin hallitustasolla (Václav Klaus ja Vladimir Mečiar) ilman kansanäänestystä. Tshekin tasavalta syntyi nykymuodossaan 1. tammikuuta 1993. Havel toimi Tshekin ensimmäisenä presidenttinä kaksi toimikautta 1993-2003.

 

Tshekin EU-liittymisneuvottelut alkoivat vuonna 1998. Tshekki liittyi Natoon 12. maaliskuuta 1999 ja EU:hun 1. toukokuuta 2004. 

 

Presidentiksi valittiin vuonna 2003 Václav Klaus ja uudelleen 2008.

 

Tshekki toimi EU-puheenjohtajamaana tammi-kesäkuussa 2009.

 

Kansallissankariksi noussut Václav Havel kuoli 18. joulukuuta 2011.

 

Václav Klaus päätti 10 vuotta kestäneen presidenttiytensä 7. maaliskuuta 2013, ja uuden presidentin Miloš Zemanin toimikausi alkoi seuraavana päivänä.

Hyvä tietää

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Praha

Päivitetty 13.3.2013

© Suomen suurlähetystö, Praha | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot